Suuren kartanon isäntä on kutsunut rikostarkastaja Olavi Susikosken viettämään hirvenmetsästysviikonloppua pienelle paikkakunnalle jonnekin Hämeen ja Uudenmaan rajaseuduille. Metsästysseurue koostuu paikallisen riistayhdistyksen väestä, ja onpa mukana kartanonherran nuori ja kaunis vaimokin, mikä on omiaan lisäämään jännitteitä seurueen kesken.
Kesken parhaan jahdin kuitenkin pyssyt paukkuvat vähän väärissäkin paikoissa, eikä uhreilta vältytä. Onneksi paikalla on jo valmiiksi ammattitaitoinen ja kuuluisa rikosekspertti. Susikoski löytää surmatyön tapahtumapaikalta pienen ja omituisen esineen, joka selvästikään ei metsään kuulu, mutta jonka mahdollista roolia koko jutussa hän joutuu pohtimaan pitkään. Ja juuri, kun Susikoski alkaa päästä jyvälle tapahtumista, joutuu hän itsekin kirjaimellisesti jyvälle…
Susikosken ajojahti kuuluu Mauri Sariolan dekkarisarjan tuotteliaimpaan vaiheeseen, jolloin kirjoittaminen tuntui olevan kirjailijalle hyvin helppoa. Alkuun päästyään Sariola pystyi kirjoittamaan kokonaisen romaanin vain parissa viikossa. Loppuratkaisu oli hänelle itselleenkin usein yllätys. Myös tässä teoksessa Susikoski laatii melkoisen epäilysten ja hämäräperäisyyksien verkon monimutkaisine henkilöhahmoineen ja ihmissuhteineen. Lopussa kaikki kuitenkin jännittävien vaiheiden jälkeen ratkeaa — ja ainakaan minä en olisi alun perusteella osannut veikata ratkaisua oikein. Mukava perusdekkari, suosittelen!