Pankkiryöstäjä antaa pankinjohtajalle 25 sekuntia aikaa tyhjentää pankkiautomaatin rahat. Pankinjohtaja on kuusi sekuntia myöhässä, joten ryöstäjä ampuu kylmäverisesti panttivangiksi ottamansa virkailijan. Tämän veriteon ansiosta tapausta tutkimaan määrätään omaisuusrikosyksikön lisäksi Harry Hole väkivaltarikosten osastolta. Hole saa työparikseen nuoren Beate Lønnin, jolla on ilmiömäinen kasvomuisti ja sukurasitetta poliisitoimessa.
Pankkiryöstöjen sarja ei ole ainoa rikos tässä kirjassa. Harry kohtaa ex-tyttöystävänsä ja saa kutsun viattomalle illalliselle. Mitä sitten tapahtuu… no, se on mysteeri Harrylle itselleenkin, joka herää seuraavana aamuna muisti menneenä. Käy ilmi, että ex-tyttöystävä on kuollut. Virallisesti kuolinsyy on itsemurha, mutta Harry huomaa tapauksessa outoja yksityiskohtia ja aloittaa omatoimiset tutkimukset. Avoimesta tapausta ei voi tutkia, sillä Harry, viimeinen Annan elossa nähnyt, on ilmeinen ykkösepäilty.
Luvassa on siis melkoista pyöritystä, jossa Harry joutuu turvautumaan tavalliseen tapaansa tutkimuskeinoihin, jotka eivät ole aivan sääntökirjan mukaisia. Oslon poliisin sisäistä valtapeliä esitetään taas mallikkaasti, onkin pienoinen ihme, että poliisilaitoksella saadaan ylipäätään mitään aikaiseksi.
Laajempi juoni jatkuu siitä, mihin Punarinta jäi, joten kannattaa aloittaa sieltä, Suruton spoilaa Punarintaa ahkerasti. Jatkuva juoni tekee kirjasta entistäkin mielenkiintoisemman, vaikka ilman sitäkin Suruton olisi oikein mainio dekkari ja jännäri.