Anna Härmälä käsittelee uusimmassa lasten kuvakirjassaan surua ja siitä selviämistä. Suruposken tarina alkaa, kun Heimon isomummo Kimmelstiina on kuollut. Kaikista kauheinta on, että Kimmelstiinan ihana asunto täytyy tyhjentää ja sinne muuttavat uudet asukkaat, jotka haluavat maalata seinät valkoisiksi. Heimo ei halua, että uudet pilaavat kaiken, joten hän sulloo poskensa täyteen Kimmelstiinan lempitavaroita ja muistoja. Posket ovat niin täynnä, ettei Heimo voi puhua, ja pian poskiakin alkaa kivistää. Yllättäen Heimo löytää metsästä sirkuksen ja Kimmelstiinan tavaroille löytyy sitä kautta uusi, yllättävä paikka. Isomummon muisteleminen ei lopulta tuotakaan pelkkää surua.
Anna Härmälän ensimmäinen kuvakirja Sinä et kuulu tänne Beiron (2013) sai aikoinaan Svenska litteraturskällskapetin palkinnon sekä Rudolf Koivu -kunniamaininnan. Suruposki jatkaa samalla linjalla käsitellen raskasta aihetta viehättävästi ja hienovireisesti eli kaikkea muuta kuin raskaasti. Teksti ja kuvat pelaavat hyvin yhteen: tekstiä ei ole liikaa ja kuvissa on paljon yksityiskohtia löydettäväksi. Sirkus on kuvattu hauskasti ja mielikuvituksekkaasti. Lasten kuvakirjojen hittivärit tuntuvat tällä hetkellä olevan hillity aniliininpunainen, turkoosi, mintunvihreä ja violetti, ja näitä värejä Suruposkikin toistaa. Kirjasta ei voi kuin pitää. Aion suositella sitä eteenpäin siskoni lapsille, joiden isowaarin koti on juuri jouduttu tyhjentämään.