Heti ensi alkuun on hyvä tehdä selväksi eräs seikka: minä en tunne sarjakuvamaailmaa nimeksikään. Aamuisin luen muutaman valitun sanomalehdestä, silloin tällöin selailen jokusen erityisen silmiinpistävän yksilön. Mutta tällaista nyt arvioitavan Supersankariraamatun tapaista en ole luultavasti koskaan ennen lukenut kokonaan. No, tästä oli ihan hyvä aloittaa.
Mitä teoksen piirrostyyliin tulee, jakautuu se Raamatun tapaan kahtia. Vanhan testamentin mangamaisesta tyylistä en itse liiemmin perusta, vaikka sen takaa löytyvä japanilainen Siku varmasti alallaan arvostettu onkin. Jeff Andersonin Uuden testamentin puolella harjoittama piirustustyyli sen sijaan miellyttää silmääni.
Mitä itse kertomuksiin tulee, painottuu teos Vanhan testamentin osalta Mooseksen kirjoihin, Uuden testamentin kohdalla evankelistoista ääneen pääsee erityisesti Luukas. Vaikka myös muita kirjoja nähdään, koko Raamattua ei ole lähdetty sarjakuvaamaan, vaan teokseen on valittu pitkälti niitä tunnetuimpia ”kohtauksia”. Raamatun sankarit on hauskasti uudelleennimetty tekojensa mukaan, Nooa Sademieheksi, Mooses Lain mieheksi ja Maria Ihanaksi naiseksi noin joitakin mainitakseni. Samoin lukujen otsikot paljastavat sopivasti sisältönsä, avaavat tulevaa.
Supersankariraamattu on mielekäs teos, joka varmasti löytää lukijansa. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen sen oivallinen sopivuus esimerkiksi rippilahjaksi. Ja taitaapa sarjakuvista perustava mieheni mahdollisesti löytää tämän joulupaketistaan…
Siis suosittelen.