Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kai Kajanderin esikoiskokoelma vuodelta 2014 tarttui kirjaston hyllystä matkaan kenties värikkään kantensa vuoksi. Kansi on kiinnostavan näköinen. Kajander valittiin Nuori Voima -lehden parhaiden debytanttien joukkoon vuonna 2011, mutta näyttäisi siltä, että ainakin julkaistu kirjallinen ura jäi tähän esikoiskokoelmaan.
Supersäikeiden ensimmäinen, nimetön osio tuo mieleen poesialaiset fragmentaarikot, tekstissä on samaa sirpaleisuutta. Vaan siinä missä joku Tennilä asemoi aukeamalle niukasti ajatuksia, Supersäikeiden sivut ovat täynnä säkeitä, jotka ovat osin irrallisia fragmentteja, osin muodostavat isompia kokonaisuuksia. Lukija jää siis melkoisen ajatusvyöryn alle. Osa huomioista on oivaltavia, osa taas tuntuu kovin latteilta.
Kajander ammentaa monenlaisista rekistereistä ja yhdistelee erilaista ainesta levottomasti. Tavara on heitetty blenderiin, pyöräytetty muutaman kerran ja katsottu, miten se asettuu. Etenkin ”Sadan prosentin yksinäisyys”-osiossa on flarf-vaikutteita, epämääräisiä internetviittauksia ja sitaatinomaisia säkeitä. “Älä klikkaa jos tekee helposti häijyä.” Internetiin viittaa jo nimessään osio ”Internet näkee unen”, jossa ollaan enkeleiden, indigolapsien ja reptiliaanien äärellä.
Tarjoan puolialastomalle miehelle maihinnousukenkiä.
Hän kertoo syntyneensä juuri kun å-kirjain tuli Norjassa pakolliseksi.
Supersäikeet on lopulta vähän nuivaa ensireaktiotani parempi kokoelma. Nappiosuma se ei ole; ainakin sitä olisi voinut puristaa vielä vähän tiukemmaksi. Latteimpia säkeitä olisi voinut vielä karsia. Tällaisenäänkin kokoelma on kuitenkin aivan hyvä ja edelleen tutustumisen arvoinen, jos sirpaleiksi pirstottu ja monenlaisesta aineksesta koottu ilmaisu tuntuu kiinnostavalta.
