Kirjailijanurallaan epäonnistunut Russell Stone opettaa Chicagossa luovan tietokirjoittamisen kurssia. Opettajan kuviot menevät sekaisin, kun kurssin oppilaiden joukossa on Thassadit Amzwar, käsittämättömän onnellinen ja aurinkoinen nainen. Kuinka ihminen, joka on muuttanut Yhdysvaltoihin pakolaisena Algerian kauhujen keskeltä, voi olla noin onnellinen? Onko hänessä jotain vikaa?
Kirjan toisena juonteena on genomitutkija Thomas Kurton, jonka transhumanistisena tavoitteena on parantaa ihmisrotua geeniteknologian kautta. Kurtonia luonnollisesti kiinnostaisi aina onnellisen ihmisen geeniperimä.
Suopeus on ideakirjallisuutta, joka pohtii geenimanipulaation oikeutusta ja onnellisuutta, toisaalta kirjoittamista ja tarinankerrontaa. Kirja on vahvasti ajassa kiinni, viittailee muuhun kulttuuriin ja on erittäin itsetietoinen. Kertoja — Powers itse, vaiko joku muu? — esiintyy kirjan sivuilla kommentoimassa tarinaa.
Suopeus oli hyvä kirja. Eläväiset henkilöt ja mielenkiintoiset ideat yhdistyvät siinä kiehtovalla tavalla ja lopputulos on ehkä alkuun vähän vaikeasti lähestyttävä, mutta sittenkin tuttavallisempi kuin Powersin aiempi Muistin kaiku.