Delia Owensin esikoisteos Suon villi laulu on kelpo lukuromaani, tunteisiinkäypä tarina pohjoiscarolinalaiselta suolta. Tapahtumat lähtevät liikkeelle lokakuussa 1969, kun kylän kultapoika Chase Andrews löytyy kuolleena palotornin juurelta. Tapauksessa on epäilyttäviä piirteitä, jotka saavat sheriffin epäilemään rikosta. Epäilykset kohdistuvat pian Kya Clarkiin, joka asuu yksinään suolla, eristyksissä muista ihmisistä.
Kirjan nykyhetken tapahtumien lisäksi lukijalle kerrotaan Kyan elämästä. Nämä tapahtumat alkavat vuodesta 1952, jolloin Kyan äiti lähti ja jätti Kyan ja tämän isoveljen Jodien – muut sisarukset olivat jo aikaa sitten kaikonneet – yksin alkoholisti-isän kanssa. Pian Jodiekin saa tarpeekseen ja Kya jää yksin isänsä kanssa. Kyan koulunkäynti jää lyhyeksi, mutta jotenkin Kya vain onnistuu selviytymään itsekseen suolla, isästähän ei liiemmin apua ole.
Suon villi laulu on toisaalta ylistyslaulua marskimaille ja suoluonnolle, toisaalta hieno kasvukertomus ja kuvaus selviytymisestä ja yksinäisyydestä. Kya on ehkä sivistymätön ja kouluja käymätön, mutta tuntee marskimaan luonnon perinpohjaisesti ja selviytyy yksin. Kyallakin on kuitenkin kaipuunsa muita ihmisiä kohtaan, mutta pettymykset yrityksissä lähestyä muita ihmisiä ajavat Kyaa entistä yksinäisemmäksi ja eristyneemmäksi. Lopulta ystäviä ja turvaverkkoja löytyy, siitäkin huolimatta.
Suon villi laulu on pätevä esikoisteos. Hieman hämmentää tieto siitä, että tämä on ollut vuonna 2019 Yhdysvaltojen ylivoimaisesti myydyin kirja. Onko tämä niin huikea? Tiedäpä tuota. Toimiva, kauniisti kerrottu, liikuttava, jollain tapaa taianomainen kyllä – Kya on kiehtova päähenkilö ja kaksitasoinen tarinankerronta toimii. Dekkarina Suon villi laulu ei ole ihmeellinen, mutta murhaepäilykset tuovat mukavasti jännitettä Kyan elämäntarinaan.