Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjalla on hieno kansi. Siinä on musta tausta. Keskivaiheilla lukee melko pienellä Suomi Finland ja sen yläpuolella isolla keltaisella fontilla Jörn. Aloin miettiä, kuinka monen suomalaisen ei tarvitse edes mainita sukunimeään. Keksin Donnerin lisäksi lähinnä Hjalliksen.
Mutta asiaan. Kyse on siis Jörn Donnerin pamfletista SuomiFinland, joka on pitkän linjan yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vaikuttajan käsitys maamme tilasta itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlien alla. Mikäli Donneriin on uskominen, ei meillä häävisti mene.
Voimakkaimmin Donner hyökkää nykyisen hallituksen, eritoten perussuomalaisten (tai nykyään sinisten), kimppuun. Timo Soini ei kuulu muutamaan otteeseen kansanedustajana istuneen Donnerin suosikkeihin. Juha Sipilä saa myös täysilaidallisen, eikä kokoomuksenkaan johtajien päitä silitellä. Donner puhuu suoraan pakolaispolitiikasta ja toteaa, että tämän päivän tilanne on sukua suomalaisten muuttoaallolle 1960-luvulla Ruotsiin. Hän pitää Suomessa harjoitettavaa (kielteistä) turvapaikkapolitiikkaa ihmisvihamielisenä. Eikä pakolaiskysymys ole edes ainoa, jossa hallitus saa tietää huutia. Toisaalta Donner toteaa, että hallitus on omaa syytämme: itsehän äänestimme (tai jätimme äänestämättä) väärin viime vaaleissa.
Kiinnostavimmillaan – ja toki kärjekkäimmillään – Donner on puhuessaan vanhuksista ja sairaista. Hän sanoo ääneen sen, minkä kaikki tietävät, mutta josta mieluummin oltaisiin hiljaa: vanhusten, sairaiden, vammaisten ja muiden tuottamattomien ihmisten hoito on kallista. Todella kallista. Donner kysyy, onko se sen arvoista. Samalla hän kertoo omaa sairaushistoriaansa. Hän on selättänyt kolme syöpää, ja kirjaa kirjoittaessaan hän on toipumassa isosta (lue: yhteiskunnalle kalliista) sydänleikkauksesta. Kannattaako Donnerin kaltaista yli 80-vuotiasta kehäraakkia enää pitää yllä? Mitä sitten? Missä on raja? Nämä ovat suuria kysymyksiä, ihmisyyden kysymyksiä, ja Donner tekee viisaasti, kun kysyy niitä. Muttei vastaa.
Jörn Donner on pessimisti, kyyninenkin ehkä, mutta hirmuisen sujuvasti hän kirjoittaa. Suomi Finland on toki tyylitelty teos, ja ehkä itsetarkoituksellisen synkeäkin, mutta tarjoaa mietiskeltävää hankalista asioista. Yhteiskunta on sellainen, millaiseksi me kansalaiset sen teemme. Yhteiskunnallista keskustelua tarvitaan. Siis lue Jörn Donnerin painokas puheenvuoro!
