Juha Hurme ei petä. Suomi on perinpohjainen kurkistus asioihin. Kuten kansissa sanotaan: ”Juha Hurmeen uusi teos käsittelee hyvin monia erilaisia asioita, aikahaarukkana sotkan muna ja nyt”. Todellakin!
Kirjan nimen mukaisesti asiat pyörivät Suomen, suomen ja suomalaisuuden ympärillä. Iso teema on Kalevala, jonka taustaa tarkastellaan monilta kanteilta. Elias Lönnrotista puhutaan paljon ja syystä, mies ehti tehdä hämmästyttävän paljon kaikenlaista uransa aikana. Se, miten Kalevala suhmuroitiin kasaan, on mielenkiintoinen juttu, jossa on monia ulottuvuuksia.
Eikä tässä nyt pelkästään suurmiesten äärellä olla. Hurme on sivistynyt ihminen, joka osaa tähystellä niiden ilmeisten suurmiesten rivistöjen taakse ja nostaa esiin ansioituneita naisia, raotella ja ravistella sankarimyyttejä, purkaa luutuneita väärinkäsityksiä ja korjata virheitä. Monia tiukkoja sanoja saa osakseen suomalainen metsänhoito, joka jo Snellmanin ajoista asti on ollut kauhistuttavaa.
Luin tämän alle Anni Kytömäen Margaritan ja mukavastihan nämä sivusivat toisiaan: Hurme puhuu paljon hakkuista ja mainitsee ohimennen Korean sodan vaikutukset Suomen metsiin. Näistä vaikutuksista Margarita kertoo sitten syvällisemmin.
Hurmeen tapaan juttu polveilee asiasta toiseen sujuvasti ja leppoisasti. Tälle kirjalle on helppo kuvitella päässään Hurmeen kertojanääni, enkä usko että ihan helposti pystyisin äänikirjaan kenenkään muun lukemana sulattamaan.
Pari hupsua lyöntivirhettä vuosilukuihin oli jäänyt. Niiden seurauksena Lönnrotkin sai melko pitkän kihlauksen: häitä alettiin suunnitella 1840-luvun lopussa ja ne pidettiin heinäkuussa 1949. Hups!
Suomi on hieno teos, joka kelpaa kyllä hienosti Niemen ja Nyljettyjen ajatusten jatkoksi.