Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arkielämä on menneisyydessä ollut tavalliselle kansalaiselle varsinaista selviytymistaistelua. Kolmasosa syntyneistä kuoli jo ennen kolmatta ikävuottaan ja jos lapsuusvuosista selvisi, niin ihan peruselämässä riitti riittämiin haastetta ahkerallekin ihmiselle.
Suomessa selviytymisen historiaa esittelee niitä moninaisia haasteita ja selviytymiskeinoja, joita ihmisillä oli, kun valtio ei kustantanut edes teitä, terveydenhuollosta tai koulutuksesta puhumattakaan. Kirja on jaettu seitsemään lukuun, joissa käydään koko arkielämän kirjo läpi aina kodista ja ruoasta työskentelyyn, terveyteen, tekniikkaan ja sosiaaliseen elämään.
Vaikka on selvää, että paljon on muuttunut sitten 1800-luvun, niin silti oli hätkähdyttävää lukea, että vielä 150 vuotta sitten niin sanottu hätäruoka oli normaali ruokaa suuressa osassa maata. Se kuuluisa pettuleipä elää kielenkäytössä vieläkin, ja 1800-luvun alkupuolella yli puolet väestöstä tosiaan joutui säännöllisesti turvautumaan siihen tai muuhun korvikeravintoon, ihan ilman mitään nälänhätääkin.
Entäs työ sitten? Työ tekijäänsä kiittää, vanha kansa tiesi sanoa, mutta oli se monin paikoin sitä itseään varsinkin silloin vanhoina hyvinä aikoina. Varhaiset tehtaat esimerkiksi olivat kuuluisia kammottavista oloistaan ja lapsityövoiman käytöstään. Lapset sijoitettiin tehtaan asuntoloihin jossa he elelivät noin 18-vuotiaiksi asti. Vasta kun he lähtivät asuntolasta, tehdas maksoi kertyneet palkkarahat, kunhan niistä oli vähennetty elinkustannukset. Alle 15-vuotiaiden palkasta ei jäänyt käytännössä mitään yli.
Pahimmillaan työnteko ei ollut edes ilmaista. Pellavatehtaan kehruukoneilla työskentelevien tyttöjen piti itse kustantaa koneiden puhdistusrasvat ja loota, johon kertyneet kurat kerättiin. Työnantajan valta ylipäätään oli menneisyydessä vastaansanomaton. Jos meno työpaikalla ei miellyttänyt, edes lätkimään lähteminen ei auttanut, sillä työstä ei saanut lähteä ennen pestiajan päättymistä ja karkaamisesta rangaistiin. Työntekijän protestimahdollisuudet olivat käytännössä olemattomat.
Yllättävää kyllä, vaikka tulonsiirroista ja sosiaaliturvasta ei vielä edes unelmoitu, niin lapsilisä tunnettiin jo 1700-luvun lopulla. Vuonna 1770 Ruotsin valtakuntaan nimittäin asetettiin laki, jonka mukaan henkilökohtaisia veroja alennettiin, mikäli perheessä oli neljä alaikäistä lasta, joista nuorin oli alle kahdeksanvuotias.
Suomessa selviytymisen historiaa antaa yllätyksiä, on viihdyttävä ja erittäin mielenkiintoinen kirja, joka antaa perspektiiviä nyky-yhteiskuntaan ja niihin lähtökohtiin, joista tänne asti on päästy. Paatuneelle historianharrastajalle kirjassa on tuskin hirveästi uutta tietoa, mutta jos kuuluu niihin ihmisiin, joita historia ei ihan hirveästi nappaa, niin tätä kirjaa kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Kirjan ulkoasu ansaitsee myös oman kehunsa; kirja on kauniisti taitettu ja hyvällä kuvamateriaalilla varustettu. Kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus, jota voi lämmöllä suositella.