Suomen itsenäisyysvuosien historiassa Mannerheim on ehkä paras esimerkki siitä, ettei tärkeää ole se, millainen kansakunnan johtaja on, vaan se, millaiseksi hänet kuvitellaan. Hänen osaltaan myytin synnyttämistä edesauttoivat hänen taustansa sekä myöhemmin hänen oma johdonmukainen työnsä vakiintuneen idolikuvan ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi.
Tammi julkaisi vuonna 2018 Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi osana Tammen arvoteosten sarjaa Juhani Suomen kirjoittaman Suomen tasavallan presidentit 1919-2017 -teoksen, josta otettiin vain 2500 kirjan numeroitu painos. Suomen tasavallan presidentit 1919-2023 on tarkastettu ja täydennetty laitos tästä heikosti saatavilla olleesta kirjasta ja tämä uusintajulkaisu ajoittuu mainiosti presidentin vaihtumisen ajankohtaan, vaikka toki vuoden 2017 ja 2023 välillä on myös tapahtunut paljon pandemian ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan värittämässä ajanjaksossa.
Professori ja ulkoasianneuvos Juhani Suomi on kirjoittanut useammasta Suomen presidentistä aiemmin eikä yksikään suomalainen tutkija varmasti ole kirjoittanut yhtä kattavasti Urho Kekkosesta kuin hän. Suomi kykeneekin sujuvasti ja kiinnostavasti luomaan yleiskuvan kunkin Suomen tasavallan presidentin kaudesta ja tärkeimmistä ulkopoliittisista käänteistä kunkin presidentin kauden aikana. Kekkonen on toistaiseksi ollut presidenttinä pisimpään ja hänen kausiinsa perehdytään sivumääräisesti kaikkein pisimpään ja syvimmin, mutta yksikään entinen presidentti ei jää liian vähälle huomiolle. Jopa viimeisimpien presidenttien kausista Suomi löytää suuret linjat, vaikka kaudet eivät kovin kaukana menneisyydessä olekaan ja historian ison kuvan hahmottaminen on siksi vielä hankalaa.
Täysin puolueetonta teksti ei mielestäni kuitenkaan ole ja Suomi on erityisen selvästi ja avoimesti eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa Mannerheimin kyvyistä toimia presidenttinä sekä hänen kautensa onnistumisesta. Toisaalta Suomi selvästi tuo esiin myös sen, että hänen mielestään Kekkosta on suomittu aivan suotta hänen presidenttikausistaan. Teoksessa ei liiemmin käydä läpi Kekkosen luonteen negatiivisia puolia ja siksi Kekkosta koskevasta osiosta huokuu arvostus häntä kohtaan ja pyrkimys vaikuttaa kuvaan, joka suurella yleisöllä Kekkosesta tänä päivänä (ja eritoten tulevaisuudessa) on.
Suomen ulkopolitiikan kertauksena Suomen tasavallan presidentit 1919-2023 on erinomainen ja Juhani Suomen kyky kirjoittaa mukaansatempaava kuvaus presidenttien kausista tekee kirjasta miellyttävän lukukokemuksen. Ajoitus kirjan julkaisemiselle ei voisi olla parempi, kun Suomen tasavalta parhaillaan valitsee uutta henkilöä omaksi luvukseen Suomen tasavallan presidenteistä kertoviin tuleviin tietokirjoihin.