Kansikuvassa olevat metsä, korppi ja täysikuu ovat klassisia aiheita, kun puhutaan luonnon mystiikasta. Tämä kirja puhuu kuitenkin enemmän myyteistä ja ihmisten uskomuksista kuin luonnosta tai linnuista.
Tekijäkin muistuttaa heti alussa, että teos ei pyri kertomaan tietoa todellisista linnuista ja niiden elämästä vaan tarinoista ja uskomuksista. Tämä ei häiritse, mutta Kalevalan ”sotka” on niin tärkeässä roolissa ja tunnetusti telkkä, että sen olisi suonut olevan kuvassa tukkasotkan sijaan.
Linnut ovat olleet entisaikoina ennustajia, viestintuojia ja kahden maailman välikappaleita. Enteistä onni ja kuolema nousevat erityisesti esiin, lajiryhmistä varislinnut ja vesilinnut saavat eniten sivuja.
Teos vie lukijan kauas menneisyyteen. Silloin luonnon merkkejä luettiin ja niihin uskottiin välillä liiankin vakavasti. Kontrasti nykyisyyteen on suuri, 2000-luvulla luonnosta vieraantuminen vain kiihtyy ja moni tarkastaa säätilan älypuhelimestaan, eikä katsomalla ulos.
Daga Ulvin maalaukset ovat näyttäviä, linnut kuvataan suurina ja ilmekkäinä. Joistain tulee mieleen enemmän henkilö- kuin eläinkuvat. Kuvien ympärille on helppo kuvitella kaikenlaisia tarinoita.
Mielenkiintoinen teos, joka saa miettimään uskomuksia myös henkilökohtaisella tasolla.