Kirjan lähestymiskulma on hyvä, ei puhuta jostain hamasta tulevaisuudesta vaan tietystä vuodesta. Lukiessa tosin piti monta kertaa muistuttaa itseään, että nyt ei olla tässä päivässä vaan vuodessa 2100. Suomen luonto 2100 ei kuitenkaan ole dystopia vaan esittää pohdiskellen yhden skenaarion millaista silloin voisi olla.
Koko ilmastonmuutoksen ymmärtämisen avainlause on tässäkin kirjassa: Ilmasto ei vain lämpene vaan muuttuu. Se tarkoittaa esimerkiksi ääri-ilmiöiden sekä pitkien kuivien ja sateisten kausien yleistymistä. Muutosta kuvaa hyvin kirjan ennuste, että vuoteen 2100 mennessä talvet lämpenevät noin 7 astetta ja Etelä-Suomen nykyiset sääolot ovat silloin Etelä-Lapissa.
Lintuja käsittelevään osioon olisi kaivannut vähän tarkennuksia, vaikka sen tarkoitus varmasti onkin olla pikainen yleiskatsaus siitä mitä linnustossa voisi tapahtua. Esimerkiksi tammi- tai syyriantikkaa povataan pesimään aiempaa suuremmassa määrin, vaikka ensimmäinen on tavattu kerran ja toista ei vielä milloinkaan Suomessa. Esimerkiksi viime vuonna julkaistussa Linnut ja ilmasto -kirjassa on mainioita esimerkkejä linnuston muutoksista.
Jos ennen on naureskeltu, että suomalaiset eivät osaa puhua kuin säästä niin tänä päivänä se on tärkeä ja vakava puheenaihe. Sääosiot ovat ehdottomasti tämän kirjan parasta antia, mikä aiheuttaa mitäkin, miten se näkyy Suomen säässä ja miten se vaikuttaa luontoon sekä ihmisten elämään. Säätermien avaaminen sekä kansien taustasivuilla olevat kartat tuovat hyvän lisän ja siinä voisi olla jopa laajemman teoksen aihe.