Sami Karjalaisen Suomen Sudenkorennot kasvatti mielenkiintoa sudenkorentoja kohtaan ja leppäkerttukirjan esipuheessa hän pohtiikin, voisiko nyt käydä samoin. Kaikki edellytykset siihen ovat, sillä Suomen leppäkertut on jokaiselle sopiva tietopaketti, määritysopas ja kaunis kuvakirja leppäkertuista.
Kukapa ei leppäkerttua tuntisi, onhan Lennä, lennä leppäkerttu -lorua hoettu lapsille vuosikymmenten ajan. Entä sitten, kun vastaan tulee joku muu kuin ”se tavallinen leppäkerttu” eli seitsenpistepirkko? Leppäkertuista saa aika helposti määritysdokumentin vaikka puhelimen kameralla ja tämä kirja helpottaa kaikkien pukutuntomerkeistä määritettävissä olevien lajien tunnistamista melkoisesti.
Kirja alkaa hieman yllättävästi, sillä esipuheen jälkeen on kysymys ja vastaus -osio, jossa on jo paljon vastauksia niin sanottuihin suuren yleisön kysymyksiin. Sen jälkeen käydään läpi yleisiä asioita esimerkiksi leppäkerttujen kehitysvaiheista ja elinympäristöstä. Loppuosa eli noin 150 sivua on omistettu tärkeimmälle osiolle eli lajiesittelyille ja -määritykselle.
Kirjan kuvitus on aivan uudenlainen, sillä Elinympäristö-osiota lukuun ottamatta lähes kaikki kuvat ovat tarkkoja lähikuvia, joissa pienetkin yksityiskohdat näkyvät. Tämän takana on Karjalaisen kehittämä uusi kuvaustekniikka, jonka hän kirjassa avoimesti esittelee.
Leppäkerttuja voi harrastaa yksinkertaisesti katselemalla, kuvaamalla ja kirjaamalla havaintoja eri lajeista. Tai sitten hardcore-tyylillä kasvattamalla toukkia purkissa tai määrittämällä pikkupirkko lajilleen genitaalien preparoinnin avulla. Kirja sopii kumpaankin tyyliin.
Lisätietoa ja jatkoa kirjan aiheille löytyy tekijän sivustolta osoitteesta www.leppikset.fi.