Antto Terras: Suomalaisuuden kultainen kirja

Antto Terras on tyyppi, jolta haluan lukea aina lähes kaiken ja tässä kohtaa suorastaa kuulen, kuinka Terras kyseenalaistaa sanan ”lähes”? Selitän saman tien, sillä ne Viron ja Venäjän kirjat eivät ole minulle sopivia. Uskon, että aivan loistavia kirjoja alan ihmisille, mutta minulle sopivimpia ovat nämä Antto Terraksen kirjat, missä on huumoria ja sen varjolla asiaa tai päinvastoin.

Terras on syntynyt Tallinnassa ja siksi on hauskaa, miten hän on ottanut suomen kielen haltuun, eikä ainoastaan kieltä vaan siis koko paketin. Tässä uusimmassa Suomalaisuuden kultaisessa kirjassa hän kertoo yhtä sun toista sinusta ja minusta, meistä suomalaisista.

Terras on niin näppärä sanan säilän käyttäjä ja hänen huumorinsa ihan ylivertaista ja silti – ei mikään paskanjauhaja, vaan on aina asian ytimessä ja se juuri on se jippo, millä on helppo koukuttaa lukija. Puhutaan asiaa, mutta pikkuisen läpällä.

Me suomalaiset olemme vielä sellaisia, että kun joku muu kirjoittaa meistä, ollaan heti, että no mitä ja millä lailla? Uteliaisuus kehkeytyy ihan huippuunsa. Pakko myöntää, että sekin oli yksi syy, miksi tartuin tähän kirjaan, vaan se ei ollut se tärkein. Ykköspointti oli se, että nimenomaan Antto Terras oli sen kirjoittanut. Tiesin, että nyt tulee paketti, joka kannattaa avata. Sen tein ja olin tavattoman ihastunut, lähes fiiliksissä, niin kuin melkein OMG!

Terras ruotii suomalaisuutta ja meidän perinteitämme niin, että on vähän muistinvirkistystä, jos menee tunteisiin, niin oma vika, mutta myös ihan mukavaa ravistelua. Kenenkään ei pitäisi vetää hernettä nenään, jos yksi ihminen kirjassaan kertoo mielipiteensä.

Itse olin kuitenkin haltioissani, koska on aina kiva tietää, mitä muut ajattelevat suomalaisuudesta ja kun itse kokee olevansa aika lailla suomalainen. Antto Terraksen kieli on niin huippuluokkaa, että sitä lukee aina mielikseen ja nimenomaan niin, kun mukana on se huumori. Miten moni osaa tuoda asian selkeästi esiin niin, että se huumori kulkee mukana, käsikynkässä.