Näinä aikoina, kun Suomea brändätään ja pusketaan kaikin voimin maailmankartalle, on syytä selvittää, mistä ovat peräisin vientituotteeksikin päätyneet suomalainen tyhmyys ja hulluus. Toimittaja Heini Kilpamäki tarttui aiheeseen gradussaan, ja sen pohjalta hän on muokannut keväällä ilmestyneen pienen populaaritieteellisen kirjan Suomalaisen tyhmyyden ylistys. Teos tarjoaa historiallisen kaaren antiikista nykypäivään, ja tutkijan ote näkyy siinä, että lähteinä käytetään paljon erilaista materiaalia filosofeista ja kirkkoisistä tunnettuihin nykysuomalaisiin ja kirjallisuuteen.
Teos esittelee lukuisia selitysmalleja sille, mitä tyhmyys on ja miten se on aikojen kuluessa määritelty, nähty ja jopa muuttunut. Tyhmyyden vaikuttimia ovat olleet niin sukupuoli, ulkonäkö ja perhetausta kuin kallonmuotokin. Kilpamäen tekstissä vilahtelee lukuisia historian henkilöitä ja fiktiivisistäkin hahmoista kuuluisimmat puupäät, kuten Sven Tuva ja Seitsemän veljestä. Historiallinen katsaus näyttää erityisesti sen, miten nopeasti maailma on sadassa vuodessa muuttunut. Lopuksi Kilpamäki pohtii myös tyhmyyden merkitystä ja imagoa nykypäivänä. Tekstin väliin sijoitetuissa gallupeissa tunnetut nykysuomalaiset antavat omia määritelmiään tyhmyydestä. Nämä paljastavat ainakin sen, että asiasta on yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin.
Teos on antoisa katsaus suomalaiseen kulttuurihistoriaan ja suomalaiseen sielunmaisemaan, josta ponnahtavat niin Nykäsen Matti kuin Extreme Duudsonitkin. Vuosien kuluessa suomalaisesta junttiudesta on todellakin sukeutunut vientituote. Harmillisesti kirjan oikoluku on kuitenkin jäänyt puolitiehen, mikä ajoittain häiritsee lukemista. Vai haluaako kirjoittaja tällä osoittaa, ettei hänkään yritä olla mikään besserwisser, mitä muuten pidetään Kilpamäen mukaan nykyään pahempana kuin sitä, että myöntää olevansa vähän dorka.