Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minusta on tavattoman kiinnostavaa lukea kääntämisestä. Jos minä saisin päättää, jokaisessa suomennetussa kirjassa olisi mukana suomentajan jälkipuhe, jossa kääntäjä voisi taustoittaa teosta ja esitellä käännöksen hienouksia. Sellaisen lukeminen on aina hyvin mielenkiintoista.
Siksi olikin suuri ilo bongata kirjaston tietokannasta Kristiina Rikmanin toimittama Suom. huom. -esseekokoelma, jossa kääntäjät puhuvat. Pienessä kirjassa on 13 kiinnostavaa kirjoitusta kääntämisestä erilaisista näkökulmista. Ääneen pääsevät muun muassa aina yhtä ihana Kersti Juva, mestarillinen puolasta suomentaja Tapani Kärkkäinen, japanilaisen runouden taituri Kai Nieminen, Potterit kääntänyt Jaana Kapari-Jatta ja Günter Grass -spesialisti Oili Suominen.
Tapani Kärkkäisen näkökulmat Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo -romaaniin olivat erityisen kiinnostavia, koska luin kirjan juuri äsken (ja Tokarczukin hakeminen minut itse asiassa tämän kirjan ääreen johdattikin). Japanin ja kiinan kääntäminen kiinnostaa aina todella paljon, joten Niemisen teksti oli siksi huippukiinnostava. Liisa Ryömän vitsikäs Kääntäjän ohje kirjailijalle oli sopiva kevennys keskellä. Toisaalta Leevi Lehdon runousteoria jätti aika lailla täysin kylmäksi.
Useammassa esseessä käsitellään kääntämisen vaikeutta; sitä, miten pitäisi olla uskollinen sekä alkutekstille että suomen kielelle. Minkä verran sopii tulkita ja soveltaa? Missä kohden mennään omien sepittämisen puolelle? Minkä verran sellaista sallitaan? Kiinnostavia näkökulmia tuo vaikkapa se, kun Juhani Lindholm vertailee tuoretta Robinson Crusoe -käännöstään aikaisempien suomentajien töihin. Teoksesta pitäisi tunnistaa olennaiset elementit, jotka pitää tuoda suomennokseen sellaisenaan ja sitten ne kulttuurisidonnaiset elementit, jotka voi turvallisesti kääntää sellaiseen muotoon, jonka suomalainen lukija ymmärtää paremmin, jotka eivät ole kirjan ydintä vaan joissa on tärkeämpää oikean sävyn ja tunnelman tavoittaminen, ei niinkään suora sisällön välittäminen.
Kaunokirjallisuuden kääntäminen on ehdottomasti yksi kiehtovimmista ammateista, eikä sitä arvosteta riittävästi. Tätä esseekokoelmaa voi suositella varauksetta kaikille tämän taiteenlajin ihailijoille.
