Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiitos suomalaisten naisdekkaristien, olen tuplannut ja varmaan jo triplannutkin rikosromaanien määrän lukulistallani. Takavuosina olen mieltänyt genren melko miehiseksi ja vaikka mysteerin koukutus onkin huumetta lukijalle, niin tietynlaista ahdistavaa väkivaltaa vierastan. Niinpä tarjonnan runsaudenpulassa muut kirjallisuuden lajit ovat ajaneet ohi dekkareista. Jatkossa on toisin, esimerkiksi Kati Hiekkapellon dekkareiden osalta. Nyt lukemani Suojattomat on jo toinen hänen Anna Fekete -sarjassaan ja tältä istumalta lisään luettavien listalleni myös hänen aiemman dekkarinsa Kolibrin. Anna Feketeen tutustuminen kävi kyllä luontevasti suoraan kakkososastakin.
Anna Fekete työskentelee vanhempana konstaapelina jossakin Oulun oloisessa kaupungissa. Hän on muuttanut lapsena Suomeen äitinsä ja veljensä kanssa hajoavan Jugoslavian sotatantereelta. Pitkään Suomessa asuttuaankin hän elää vahvasti maahanmuuttajan tuntoja ja kaipaa lapsuuden Jugoslaviaa. Hänen taustansa tuo poliisin työhön aivan uutta näkökulmaa. Kati Hiekkapelto on itse asunut Serbian unkarilaisalueella ja toiminut Suomessa maahanmuuttajien opettajana, mikä varmasti näkyy taustalla Annan kiinnostavassa ja uskottavassa hahmossa.
Rikosjuoni lähtee liikkeelle, kun vanha mies jää auton alle jäisellä tiellä ja unkarilaista au pairia epäillään kuolemantuottamuksesta. Kolaripaikan tutkimukset saattavat poliisin ymmälle; ympäristöstä ei löydy lainkaan jalanjälkiä. Ja muutenkin, mitä vanhus teki tuolla syrjäisellä tieosuudella öiseen aikaan ja pelkässä pyjamassa? Yliajo on vain yksi tehtävä poliisien listalla, kunnes yhä useampi tutkintaan johtanut tapaus alkaa saada yhteisiä nimittäjiä. Nuoret tytöt löytävät metsästä käyräteräisen puukon ja runsaaseen vereen värjäytyneet painaumat lumessa. Vanhempi nainen, joka ei poistu kotoaan juuri koskaan, häviää jälkiä jättämättä. Poliisit joutuvat palaamaan yhteen ja samaan kerrostaloon kerta toisensa jälkeen, eivätkä suinkaan vain yhteen asuntoon. Vyyhteä hämmennetään kunnolla, mutta hyvin se kestää kasassa.
Anna Fekete ei suinkaan tee yksin työtään ja tiimin haastavin tapaus on hänen työparinsa Esko. Oli sitten kyse tv-sarjasta tai kirjasta, niin jokaisen poliisiaseman vahvuuteen tuntuu kuuluvan yksi hänenlaisensa. Esko on suorasukainen murahtelija ja mielipiteiltään sovinistinen ja avoimen rasistinen, kun tilanne siihen antaa aihetta. Hänen askelissaan painaa jo ikä ja rankat elämäntavat, tupakkaa ja alkoholia kuluu olon lievennykseen ja loivennukseen. Vai onko se ennen kaikkea realistista kuvausta kyynistymisestä ja paineista, joita pitkään poliisin työuraan liittyy?
Kirjan mysteereitä nitoo yhteen kaupungin huumeongelma ja toisaalta maahanmuuttajien vaikeudet ja vaillinaiset keinot päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Jos omaa paikkaa ei löydy, eikä turvaverkkoja ole, huumeet ovat edes hetken helpotus. Sen saa kokea myös Pakistanista vainoja paennut Sammy, joka saa Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen. Jos hän on suojaton jo maasta karkottavanakin, hän on sitä kaksin verroin pillerihuuruissaan. Ja huumepiirit kaupungin markkinoilla ovat järjestäytyneisyydessään armotonta seuraa.
Suomen dekkariseura ry myöntää Vuoden johtolanka -palkinnon edellisen vuoden parhaalle dekkarille. Päätöksen palkinnonsaajasta tekee kolmihenkinen asiantuntijaraati. Raati nimesi viime vuoden merkittävimmäksi dekkariksi Kati Hiekkapellon Suojattomat – ja aivan aiheesta. Dekkarinnälkään Suojattomat on aivan omiaan ja juoni on sopivan rönsyilevä, jotta kiinnostus pysyy yllä loppuun asti. Sen lisäksi kirja herättää paljon ajatuksia maahanmuuttajan osasta ja meidän itse kunkin kyvyistä kohdata monikulttuurisuutta Suomessa.
