Johanna Hulkko on tullut tunnetuksi ennen muuta geokätkeilyyn liittyvästä Geoetsivät-lastenkirjasarjastaan, jossa on jo kymmenen osaa. Hänen uusin kirjansa, Suojaava kerros ilmaa -romaani, on tarkoitettu vähän vanhemmille lukijoille. Sen päähenkilö Kerttu eli Kepa on mitä ilmeisimmin kolmen-neljäntoista ikäinen. Hänelläkin on eksoottinen harrastus, sillä hän ja hänen reipasotteinen äitinsä ovat postcrossaajia, toisin sanoen he vaihtavat postikortteja toisten innostuneiden kanssa kautta maailman. Nyt tämä porukka on lähtenyt Ahvenanmaalle risteilylle ja vähän pyörimään Maarianhaminassakin. Siellä Kepa tapaa mielenkiintoiselta tuntuvan nuoren miehen, jonka hän ristii mielessään Huuksi. Kun kaikki muut seurueen jäsenet ovat vanhemmanpuoleisia, on selvää, että tämä nuoripari löytää toisensa, ja arasti he alkavat tunnustella yhteistä maaperää.
Ehkä vähän nörttimäiseltä tai sovinnaiselta kuulostava juoni siis? Näin olisikin, jollei Kepassa olisi yhtä tavallisuudesta poikkeavaa piirrettä: hän on aika lailla ylipainoinen, ja tätä ominaisuutta hän pohtii terävästi sekä itsessään että yhteiskunnallisena ilmiönä. Osansa saavat esimerkiksi risteilylaivan seisova pöytä ja vaatteiden löytäminen kirpputorilta.
Jollain tavalla tämä kirja jätti minut kuitenkin vähän hämmennyksen valtaan, eikä oikein puhutellut, mutta olen sitten kai auttamattomasti liian vanha. Tosin oikein hyvät nuortenkirjatkin jaksavat koskettaa vuodesta toiseen. Mutta uskoisin, että paino-ongelmien kanssa taisteleva nuori nainen voisi löytää kirjasta sekä huumoria että vertaistukea.