Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Talouskriisin synnyttämät tarinat ovat synkkiä. Työttömyyttä, hylättyjä taloja, kaikkien unohtamaa irtaimistoa, epävarmaa tulevaisuutta. Yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Erityisesti nuoriso on vaikeuksissa, kun talouden säästökuurit osuvat juuri heihin. Paul Austerin uusi teos Sunset Park kuljettaa lukijansa vuoteen 2008 keskelle amerikkalaisen unelman murtumista.
Newyorkilaisen kirjankustantajan ja menestyneen näyttelijättären poika Miles Heller on ollut suurimman osan aikuisikäänsä tuuliajolla. Hän on katkaissut kaikki yhteytensä vanhempiinsa ja kierrellyt hanttihommissa ympäri maata seitsemän vuoden ajan. Lopulta rakastuminen alaikäiseen kuubalaistyttöön Floridassa tuntuu palauttavan Milesin takaisin raiteille, mutta tytön iän vuoksi asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia.
Brooklynin Sunset Parkissa, kaupungin suurimman hautausmaan reunalla, on hylätty talo. Jostakin kummasta syystä sähköä, vettä ja kaasua taloon ei ole katkaistu, vaikka muuten se onkin jäänyt täysin tyhjilleen. Milesin vanha toveri, kolmissakymmenissä oleva Bing Nathan, on parin muun nuoren kanssa muuttanut taloon asumaan, ja Miles liittyy talonvaltaajien joukkoon. Väitöskirjaansa viimeistelevä Alice ja itsensä uudestaan kuvataiteilijana löytävä Ellen kuuluvat talon väkeen. Ja Milesin on väistämättä kohdattava pian myös vanhempansa. Kaiken vaikeuden keskelle syntyy toivon ilmapiiri, mutta onko valtaajakommuunin usko tulevaan ennenaikaista?
Sunset Parkin tunnistaa Paul Austerin tekstiksi ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Austerin toteavan lakoniset kappaleet pystyvät kertomaan sivun aikana jo kokonaisia elämänmittaisia tarinoita. Ja juuri tarinoiden, ihmiskohtaloiden, varaan Sunset Park rakentuukin. Auster antaa yllättävän luontevasti tilaa myös melko suoralle poliittiselle agendalle ja erityisesti PEN-järjestön ihmisoikeustyölle. Myös baseball tilastoineen ja anekdootteineen värittää omalta osaltaan Sunset Parkia.
Paul Auster on suosikkikirjailijalistani terävintä kärkeä. Siksipä ihan täyteen objektiivisuuteen en varmastikaan Sunset Parkista kirjoittaessani pysty. En myöskään pysty tarkkaan kuvailemaan, miksi juuri Austerin tapa kirjoittaa puhuttelee minua erityisen hyvin. Ehkäpä Sunset Park ei nyt ihan parasta Austeria ole, mutta kyllä sitä silti kelpaa lukea — ja vinkatakin!
