En lue paljoa poliisikirjallisuutta tai dekkareita, mutta joskus tulee kokeiltua niitäkin jännityksen himossa. Lehanen Suljettu saari on kirja, jonka jälkeen tuntee kiitollisuutta kun on löytänyt ja lukenut kirjan ja säikähdystä koska on meinannut jättää kirjan lukematta tai löytänyt sen vain sattumalta.
Itse yritän lukea kirjoja, joista tehdään elokuvia ennen elokuvan näkemistä. Tämä ei tietenkään aina onnistu. On mukava välillä huomata lukeneensa kirjan, ennen kuin siitä on edes suunniteltu elokuvaa.
Suljetun saaren avain on juuri se oikea tunnelma. Traumat, ahdistus ja mielisairaalan tunnelma on yhtä todentutuista kuin kylmä vesi niskaan. Suljettu saari ei ole perinteinen poliisi- tai dekkarikirja, mikä on varmasti syy myös elokuvan tekoon. Lehane todellakin heittäytyy pään sisään, eikä sorru perinteisiin juonikuvioihin tai kliseisiin hahmoihin. Juonikikkailut ja yllätykset ovat nykyään jo koluttu melkein loppuun, mutta Suljettu saari jaksoi vielä yllättää.
On aina helpompaa katsoa elokuva tai lukea kirja vasta elokuvan innoittamana, mutta jos esimerkiksi Leonardo DiCaprio ei miellytä, suosittelen kirjaa lämpimästi.