Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millaista mahtaa olla elämä maassa, jonka asukkaita aivopestään pienestä pitäen? Miten tavalliset pohjoiskorealaiset jaksavat jatkuvaa pakkotyötä, vakoilua ja nälkää? Barbara Demick kuvaa kirjassaan Suljettu maa kuuden pohjoiskorealaisen loikkarin tarinan avulla, millaista on arki Pohjois-Koreassa, maassa, jolla ”ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta”.
Kertomukset pohjoiskorealaisesta arkielämästä ovat surullisia ja turhauttavia. Pohjoiskorealaisissa sairaaloissa ei ole lääkkeitä, kansalaiset kuolevat nälkään ja pienestäkin hallintoa arvostelevasta kommentista joutuu vankeuteen. Vakoilijoita on kaikkialla. Jokainen on mahdollinen ilmiantaja eikä keneenkään voi luottaa. Vaikka kaduilla on nälkään kuolleiden ihmisten ruumiita, armeijan budjetista ei karsita mitään. Idealisti lukijan sisimmässä herää ja möykkää.
Tarkkoja tilastotietoja Pohjois-Koreasta ei ole saatavilla. Nälänhätää maassa ei virallisten tietojen mukaan olekaan. Demick onkin valinnut pohjoiskorealaisen arkielämän kuvaamistavaksi subjektiiviset kokemukset. Aviovaimo joutuu seuraamaan kuinka hänen miehensä ja lapsensa kuolevat nälkään. Lääkäri ei voi tehdä muuta kuin katsella vierestä, kun potilaat nääntyvät. Opettaja huomaa riutuvien lapsien katoavan luokastaan. Lääkärit etsivät vuorilta villiyrttejä saadakseen potilailleen edes jotain lääkkeitä. Ihmiset keittävät ruohoa ja tappavat kulkukoiria saadakseen syötävää. Kommunistinen paratiisi on onnela vain sen valtiaille.
Demickin haastattelemat henkilöt päätyvät lopulta loikkaamaan Pohjois-Koreasta vapaaseen maailmaan. Ratkaisu ei ole yksinkertainen tai helppo. Pohjois-Korean hallinto rankaisee loikkareiden sukulaisia aina kolmanteen polveen asti, ja useimmat kuolevat vankileireillä nälkään. Uusi, kapitalistinen maailmakaan ei aina ole taivas pohjoiskorealaisille pakolaisille. Elämä Pohjois-Korean ulkopuolella on täynnä ääniä, värejä ja outoa julkista käytöstä, joka hermostuttaa pohjoiskorealaisia. Monet loikkarit suuntaavat Etelä-Koreaan, jossa heihin suhtaudutaan alentuvasti. Demick tuo ansiokkaasti esille Pohjois-Korean painajaismaiset elinolosuhteet, mutta tasapainottaa kokonaisuutta kertomalla, ettei elämä ole silkoista Pohjois-Korean ulkopuolellakaan. Nuorten romanssi kariutuu pettymyksiin, voimakastahtoisesta naisesta tulee sutenööri, aiemmin nälkää nähneet loikkarit joutuvat nyt tarkkailemaan syömisiään. Demickin mukaan monet loikkarit kaipaavatkin takaisin Pohjois-Koreaan.
Suljettu maa on mielenkiintoinen kirja maasta, josta tiedetään vain vähän. Se on kirjoitettu sujuvasti, ja suomennos on hyvin tehty.
Demickin kirjan lopussa Kim Jong-il on yhä elossa, mutta nykyistä Pohjois-Korean hallitsijaa, Kim Jong-unia markkinoidaan jo perijänä. Kirjan julkaisun jälkeen valta on siirtynyt, mutta mikään ei ole muuttunut. Pohjois-Korea on yhä suljettu, nälkään nääntyvä maa.