Sain kuulla tästä kirjasta käsityöblogien kautta ja kiinnostuin heti. Sen kustantaja Maahenki ei liene yleisesti kovin tunnettu – Maahenki tuottaa muun muassa ympäristöä, maaseutua, taidetta ja ortodoksisuutta koskevia kirjoja. Ainakaan minun silmiini ei ole osunut kovin usein Maahengen markkinointia tai mainontaa, mutta Sukupolvien silmukat -kirjasta tieto siirtyi tehokkaasti käsityöharrastajalta toiselle. Hyvä niin, sillä kyseessä on oikein viehättävä teos.
Sukupolvien silmukat luo katsauksen rajantakaisen Karjalan sukka- ja lapasperinteeseen. Kirjassa on yli 40 ohjetta 1700-luvulta 1940-luvulle, toinen toistaan hurmaavampia. Suurin osa on toteutettu perinteisenä kirjoneuleena, mutta mukana on monta lapasmallia, joissa on käytetty eräänlaista kiinteiden ketjusilmukoiden virkkaustekniikkaa, jota en edeltäkäsin tuntenutkaan.
Värit loistavat hehkeinä – kirjan kuvitus on oikein onnistunut – ja mallit ovat perinteisellä tavalla kauniita ja aina muodikkaita. Mitään paksusta langasta tehtyjä yhden illan töitä ne eivät ole; suurimmassa osassa on käytetty hyvinkin ohuita lankoja ja 22,5 numeron puikkoja, mutta toisaalta vähänkin tottuneemman neulojan on vallan helppo soveltaa kuviot itselleen, koska jokaisen työn yhteydessä on mainittu mallikerran leveys.
Kiinnostava osa kirjaa ovat myös lukujen alussa olevat tekstit neuleperinteestä ja sitä kautta naisten töistä – nainen kun ei saanut milloinkaan vaikuttaa laiskalta, vaan jokaisena joutohetkenä piti käsissä olla neuletyö, joka kulki kaikkialle mukana esiliinan taskussa. Ja perin taitamaton oli sellainen emäntä, joka ei osannut kävellessään neuloa. Tämä kirja toi minulle kovasti todeksi alussa siteeratut neuleperinteen kerääjä Eeva Haaviston sanat: ”Ja kutimemme kanssa voimme paeta nykyisyydestä muistojen maailmaan – päivän hämärtyessä illaksi, soivat puikot rauhoittavaa sävelmää.”
Sukupolvien silmukoiden parissa soivat varmaankin monet puikot tätä rauhoittavaa sävelmää. Kiitos, Maahenki!