Meritta Koivisto jatkaa valitsemallaan tiellä, sillä jälleen on kuultavissa psykologinen jännitystarina, Sukulainen, joka kestää yli yksitoista tuntia.
Heti alussa tempautuu mukaan sillä, että psykiatrisesta hoitolaitoksesta lähtee omille teilleen potilas, Sonja. Jälkeensä hän jättää hoitajan, joka ei enää nouse. Hyvin määrätietoisesti hän tekee mitä tekee ja heti käy ilmi, että hänellä on suunnitelma. Hän on matkalla Suomeen, miten ja miksi, se kyllä selkiää.
Pian hänen katoamisensa jälkeen ohjaksiin tarttuu Harriet Jaatinen, poliisi, joka on ollut sairaslomalla ja jonka lomaa jatketaan. Miksi, niin siihenkin on omat syynsä, mutta silti joku haluaa, että nimenomaan Jaatinen alkaa tutkia, ja ei voi Heidi olla tutkimatta.
Ihmisiä tulee esiin ja heidät esitellään ja monien mutkien kautta yhteys jokaiseen löytyy. Olin aivan innoissani siitä pelistä, mitä tässä tarinassa käydään. Koko ajan, kun tätä kuuntelin, olin herpaantumatta mukana, koska tässä ei ollut kohtaa, joka olisi aiheuttanut haukottelua.
Sonjan päästessä Suomeen, hän tapaa Idan ja sitten se karuselli vasta pyöriikin. Psykiatrinen potilas nappaa nuoren tytön, niin mitä siitä voi seurata. Samalla kaikilla on se menneisyys, mitä paljastetaan pikkuhiljaa ja kohta kohdalta. Miten osat loksahtelevat paikoilleen, on hienoa ja sellaista, josta lukijana/kuulijana tuntee mielihyvää.
Kirjan henkilöt ovat niin sanottua parempaa väkeä, joten hyvin pian selviää, että loppujen lopuksi on kyse on rahasta; miksi salaisuuksista on vaiettu ja miksi ne nyt tuodaan esille. Kuka selviää ja kuka ei, loppuun asti on hyytävää jännitystä. Niin – ja kuka on kenenkin sukulainen?
Olen edelleen sitä mieltä, että Meritta Koivisto on tässä genressä ihan huippu. Jään odottamaan seuraavaa.