Suhteettomia tiloja on kiehtova kahdentoista novellin kokoelma, jossa novellit linkittyvät toisiinsa yllättävällä tavalla. Oli ainoastaan pari novellia, jotka tuntuivat jotenkin erillisiltä ja jäivät mietityttämään. Muutoin novellit kertoivat selvästi samasta yhteiskunnasta, mutta eri osapuolten näkökulmasta. Erityisenä kontrastina jäivät mieleen tarinat saman perheen eri osapuolten näkökulmista: kuvaukset työpaikalla asuvan uraäidin ja hänen kotona yksin ruoka-, siivous- ja vartiointipalveluiden turvin elävän poikansa elämistä. Molemmat kituuttavat eteenpäin pillereiden voimin ja luulevat elävänsä hyvää elämää.
Almin tarinat eivät ehkä ole aivan nyky-Suomesta, mutta kuitenkin jostain läheltä. Erityisesti arvomaailman samankaltaisuudet saavat lukijan haukkomaan henkeä, sillä novelleissa kajotaan raflaavalla tavalla kipeisiin aiheisiin, kuten lasten- ja vanhustenhuolto. Lisäksi suorastaan parodioidaan työelämääkin, jatkuvia koulutuksia joiden sisällöt vaikuttavat vallan mielikuvituksellisilta ja ihmisten sietorajat ylittävää tehokkuuden tavoittelua. Loppujen lopuksi kukaan ei edes kuukausiin huomaa, että firman pomo on paennut paikalta ja jättänyt lemmikkiapinansa lähettelemään alaisilleen satunnaisia sähköpostiviestejä…
Itse pidin kovasti todellisuuden rajoja hämärtävien novellien yllätyksellisyydestä. Novellit ovat tulevaisuudenkuvauksen kaltaisia, mutta joukkoon sekoittuu myös fantasiamaisia piirteitä. Kiehtovuutta lisää huomattavasti se, että ne muodostavat keskenään romaanin kaltaisen kokonaisuuden tarinoiden taustoittaessa toinen toistaan. Kokonaisuus tuntuukin olevan enemmän kuin osiensa summa, sillä väliin jää myös ilmaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Tarinat ovat samaan aikaan sekä koskettavia ja kauhistuttavia että myös humoristisia.