Totti Karpela on entinen vankilanjohtaja, joka on tunnettu dekkaristina. Sudet, lampaat ja paimenet on lyhytproosaa. Pieniä tarinoita, jotka ovat karuja ja yllätyksellisiä. Jokainen tarina, pienuudesta huolimatta, kertoo aina yhden ihmisen tarinan.
Mitään helppoja ne eivät ole. Tuntuu kuin joka tarinan viimeinen lause läväyttäisi päin näköä. Jos tuudittautuu tarinaan sana sanalta, antaen tarinan viedä, niin loppulause herättää, että hah, ei se ihan niin ollut!
Totti Karpela osaa sanan käytön ja lukisin mieluusti enemmänkin hänen kirjallisia tuotoksiaan. Hänen elämänsä on ollut täynnä tarinoita ja ne eivät ole mitään ruusunpunaisia pehmotarinoita, vaan tarinoita ihmisistä, pahoista ihmisistä, vaikka kuin haluaisi uskoa ihmisen hyvyyteen.