Sudenmorsian on lyhyt tarina alkukantaisten voimien kutsusta: pääosassa ikivanhat uskomukset ihmissusista. Tässä versiossa tosin tapahtumat saattaa alulle kristinuskosta tuttu Saatana. Tämä onkin varoitustarina: älä sekaannu yliluonnolliseen, vaan pysy lujana, kun sielunvihollinen houkuttelee – jos annat sielusi pois, ei hyvin käy.
Miinukset siis minun puoleltani välttämättömästä paatoksesta. Muuten ihastuin traagiseen tarinaan ja upeaan kieleen. Erityisesti kieleen: (takakannesta Kai Laitista lainaten) ”vanhahtavaa, arkaisoivaa, tyyliä, jonka lähtökohtina ovat vanha Raamattu ja balttilaiset kronikat”.
Aivan merkillepantavasti nautin Tampereen Sampolan kirjastosta löytyneestä Otavan vuoden 1979 painoksesta, jonka kukkakoristeiset anfangit joku ystävällinen sielu oli kauneuden kaipuussaan värittänyt tussilla.