Sudenmarja on myrkyllinen, mutta kirjassa myrkyllisyys piilee enemmän ihmisissä kuin kasveissa. Puistotyöntekijä Tuula elää hiljaista, omalaatuista ja omistautunutta elämää. Kasvien ja eläinten kanssa kaikki sujuu hyvin, mutta ihmisten kanssa asiat ovat paljon monimutkaisempia. Väistämätön muutos ja tapahtumien ketju alkaa siitä, kun Tuulan pitkäaikainen esimies, puutarhuri Holopainen jää eläkkeelle.
Kaupunkiluonto on ollut paljon tapetilla, mutta romaanikirjallisuudessa siihen törmää harvemmin. Reidar Palmgren käsittelee aihetta ihmisiin peilaten. Kun linnunpesä menee rikki tai puita kaadetaan, niin myös ihmisille ja ihmisissä tapahtuu jotain. Ihmismaailmassa kuolema koskettaa ja pysäyttää, mutta luonnossa se kuitataan helposti kiertokulkuun kuuluvaksi. Tuula kokee oman hoitoalueensa tärkeämpänä kuin kotinsa, jossa tosin on tavaroiden sijasta kasveja.
Tuula puhuu vähän ja hänestä saa erakkomaisen kuvan, mutta siitä huolimatta hän on jatkuvasti tekemisissä miesten kanssa. Tuula ripustautuu rakkauteensa samalla vimmalla kuin omaan puistoalueeseensa. Kirjan tärkeimpiin henkilöihin kuuluvat myös vartija-Antti sekä toimillaan koko kaupungin sekaisin saava töhrijä. He molemmat kulkevat öisillä kaduilla omissa puuhissaan yhtä lailla kuin saalista etsivä kettu.
Sudenmarjassa on monta näkökulmaa. Siinä kuvataan muun muassa erilaisuutta, luontosuhdetta, tuloksellisuutta, yhteiskunnan ongelmia, rakkautta ja ihmismielen koukeroita. Parhaimmillaan kirja on ympäristön ja ihmisten sekä muutosten seurausten kuvaamisessa. Pääkertomuksen takana kytee jännitystarina, joka jää kuitenkin hieman vaisuksi.
Palmgrenin mukava kirjoitustyyli tekee lukemisen helpoksi, vaikka tarinan henkilöissä on paljon vastenmielisiä piirteitä. Loppu saa miettimään, kuinka paljon päähenkilö elää vain fantasiamaailmassaan?