Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vietnamilaisen diplomaatin lapsi Marcelino Truong kertoo sarjakuvamuistelmassaan perheensä elämästä Saigonissa vuosina 1961-63. Vietnamin sodan pahin vaihde ei ole vielä kääntynyt päälle, mutta uhka pahemmasta leijuu silti kaupungin yllä. Sarjakuvan vähättelevä nimi Such a Lovely Little War viittaa juurikin sodan ”vaatimattomaan” alkupuoleen, kukaan ei vielä arvannut minkälaiseksi helvetin kattilaksi konflikti lopulta paisuisi.
Nuoren Marcelinon elämä sisarustensa kanssa soljuu erilaisten leikkien parissa ilman sen suurempaa ymmärrystä ympärillä olevista tapahtumista. Sodan lisäksi perhettä varjostavat äidin yhä pahenevat mielenterveysongelmat. Muistelmien fokuksena ei kuitenkaan ole nostalgisoida lapsuuden tietämättömyyttä, vaan Marcelino käy sarjakuvassa huolellisesti läpi konfliktin vaiheet tietokirjailijan tarkkuudella.
Koska Marcelinon isä työskenteli Saigonissa presidentti Ngô Đình Diệmin henkilökohtaisena tulkkina oli perhe varsin lähellä Etelä-Vietnamin hallintoa. Tästä huolimatta Marcelino ei tunne erityistä hengenheimolaisuutta mitään konfliktin osapuolta kohtaan; kenenkään toimet sodassa eivät loppujen lopuksi kestä lähempää tarkastelua.
Truongin tyyli on visuaalisesti hienoa seurattavaa. Vesiväri yhdistettynä voimakkaaseen viivapiirrokseen tekee jäljestä omaleimaista ja sarjakuvan kuvakielestä helposti seurattavaa. Ruutuja käytetään yleensä vain muutamia per sivu, mikä tekee kirjasta hyvin kuvapäiväkirjamaisen.
Vaikka muistelma jatkuukin osassa Saigon calling : London 1963-75, niin halutessaan sarjakuvan voi lukea varsin hyvin itsenäisenä teoksena. Sarjakuva käsittää perheen Saigonin vuodet, jotka päättyivät perheen isän siirtoon Lontooseen, pian sen jälkeen Ngô Đình Diệm kokikin karun loppunsa ja sota astui toiseen vaiheeseen. Kirjan lopussa on vielä epilogi, jossa summataan Vietnamin sodan loppuvuodet, joten lukijalle ei jää tunnetta, että tarina jää varsinaisesti kesken. Toki Marcelino Truong on tekijänä sen verran hyvä, että miksi ihmeessä jättää lukeminen tähän. Muistelmien toisesta osasta on luvassa arvostelu myöhemmin.
