Saadessani käsiini Jukka Vienon järkälemäisen runokokoelman en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä kirjailijasta. En myöskään ole kovinkaan tottunut saati innokas runojen lukija. Mutta jo ensi sivuilla kolahti:
”Kaikkein parasta on kun on
surullinen
ilman mitään syytä”
Lähes 400-sivuinen kokoelma jakautuu 13 kokonaisuuteen, joissa Jukka Vieno liikkuu välillä lapsuutensa Pohjanmaalla ja kesämökillä järven rannalla. Toisaalta ollaan Helsingissä, keski-ikäisenä, rakkaudennälkäisenä, himokkaana ja turhautuneena. Ilmaisun kirjo vaihtelee muutaman sanan mittaisista aforistisista riveistä laveampaan mitoista vapaaseen proosarunoon. Myös kielen tyyli ja sävyt ovat kokoelman eri osissa hyvin erilaisia.
Parhaimmillaan Vieno on ilman muuta juuri lyhyissä luontokuvissaan Pohjanmaalta, joihin suodattuu mukaan sopiva annos kaipuuta ja apeutta. Herkkä ja hauras ilmaisu sopii Jukka Vienolle. Sen sijaan Helsingin sielun- ja ruumiinmaisemiin sijoittuvat osuudet suorasukaisine karkeuksineen eivät ainakaan minulle maistuneet lainkaan samalla tavalla.
Kokonaisuutena Stockan kulma on hyvin lukemista kestävä teos, jonka parhaita paloja jaksaa makustella pitkään. Monipuolisuus on vahvuus. Suosittelen.