Svetlana Allilujeva, Stalinin ainoa tytär ”Kremlin prinsessa”, syntyi 1926. Hän rakasti ja kunnioitti isäänsä lapsena yli kaiken. Äidin itsemurha 1932 vei perhe-elämän entistä kummallisemmaksi ja pikkuhiljaa Svetlanankin tietoon alkoi tulla isän hirmuvalta, tämän järjestämät puhdistukset ja terrori sekä läheistenkin eliminointi. Myöhemmin hän ei silti halunnut tuomita vanhempiaan mistään. Totuus oli hirvittävä, mutta hänen oli vain elettävä sen kanssa, ettei se tuhoaisi häntä.
Ehkäpä lapsuutensa seurauksena hän avioitui ensimmäistä kertaa hyvin nuorena; liitto päättyi eroon ja hän jäi Josifin, esikoisensa, kanssa yksin. Toinen avioliitto solmittiin melko pian ja tämäkin päättyi eroon, nyt heitä oli kolme – mukana nyt myös tytär Katja. Kolmaskin pika-avioliitto oli vielä vuorossa. Tuntuu kuin Svetlana olisi etsinyt vapauttaan avioliitoista sitä kuitenkaan löytämättä. Hän käyttikin aikaansa ensin opintoihin ja myöhemmin kodinhoitoon ja seurusteluun tuttaviensa ja ystäviensä kanssa, joihin useisiin kohdistui salaperäinen Stalinin vainoharhaisuus. Stalinin kuoleman jälkeen ilmapiiri vapautui ja Svetlanakin luopui erityisoikeuksistaan.
Kaikki muuttui, kun hän tapasi intialaisen Singhin – se oli rakkautta, mutta avioon he eivät päässeet, sitä ei hyväksytty; nuori nainen ja vanha sairas mies… Singh menehtyi keuhkosairauteen, mutta kuin kohtalon ivana Svetlana pääsi toteuttamaan hänen viimeisen tahtonsa ja matkustamaan Intiaan tarkoituksena viedä tämän tuhka ripoteltavaksi Gangesiin. Näin tapahtuikin ja Svetlana pääsi matkustamaan. Sille matkalleen hän tavallaan jäi, sillä tämä oli ensimmäinen kerta ulkomailla ja hän tunsi olevansa vapaa kahleista! Hän matkusti Sveitsiin sekä lopulta tietenkin USA:n, jossa hän asui ainakin aluksi turistiviisumilla. Pahat kielet kertovat toista, olisiko CIA:lla ollut asian kanssa jotakin tekemistä? Kuitenkin hän pystyi nyt julkaisemaan ensimmäisen kirjansa, Kaksikymmentä kirjettä ystävälle. Tästä aiheutui monenlaista harmia sekä hänelle itselleen huonojen kustannussopimusten että kehnojen käännösten takia. Myös Neuvostoliitto maana reagoi asiaan.
Lopulta hän tapasi Wesley W. Petersin, jonka kanssa hän avioitui ja sai lapsen varsin iäkkäänä. Tämäkin liitto päättyi eroon, jonka jälkeen Svetlana muutti Englantiin tyttärensä Olgan kanssa. Myöhemmin hän kuitenkin palasi Neuvostoliittoon, jossa hän viihtyikin maan muuttuessa 1980-luvun puolivälissä ripeää tahtia. Pari vuotta riitti ja hän matkusti takaisin USA:n, kertoen karistaneensa menneisyyden harteiltaan. Eikä USA:kaan enää riittänyt – paluu Englantiin sekä matkat Italiaan luostariin sekä asuminen postulanttina luostarissa Englannissa eivät tyynnyttäneet häntä. Edessä oli lopulta paluu USA:n ja asettuminen hiljaa aloilleen, kenenkään häntä toivottavasti tunnistamatta. Tämä onnistuikin hyvin ja hän asusti Wisconsinissa, lopulta vanhainkodissa Lana Peters -nimisenä aina 22.10.2011 asti, jolloin hän menehtyi. Kremlin prinsessa luopui kruunustaan.
Stalinin tytär on erinomainen, hyvin ja selkeästi kirjoitettu elämäkerta, joka seuraa Svetlana Allilujevan monimuotoista elämää sen kaikissa käänteissä. Kirjoittaja on myös siinä onnellisessa asemassa, että hän ehti tavata kirjansa kohteen sekä keskustella ja käydä tämän kanssa kirjeenvaihtoa tavaten myös sukulaisia. Kirja pyrkii olemaan objektiivinen, mitä lehdistö ja muu media eivät suinkaan läheskään aina ole olleet.
Suosittelen kaikille, joita erikoisen naisen erikoinen elämä sekä varsinkin hänen omaperäiset ajatuksensa kiinnostavat. Erityisen suositeltava opus politiikasta, historiasta ja elämäkerroista kiinnostuneille.