Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sampo Terho on poliittisen uransa jälkeen kirjoittanut kaksi historiallista romaania. Vuoden 2024 keväällä ilmestynyt Stalingradin viemärit pyrkii kirjailijan omin sanoin kuvaamaan ennen kaikkea sitä, “miten natsismi on mahdollista”. Vankka historian tuntemus ja historiallisiin yksityiskohtiin paneutuminen näkyvät lopputuloksessa yhtäältä siinä, että Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen historia käydään läpi sen tärkeimmät historian murroskohdat esitellen ja toisaalta siinä, että kirja on lähes 900-sivuisena melkoinen järkäle luettavaksi.
Kirjan päähenkilöt ovat veljekset Valter ja Werner, jotka 1920-luvun lopun Berliinissä viehättyvät vielä lopullista muotoaan hakevasta Saksan kansallissosialistisesta työväenpuolueesta ja sen lupaamasta paremmasta tulevaisuudesta. Molemmat veljet aloittavat Berliinissä opinnot, mutta Valter päätyy nopeasti puolueaktiiviksi, joka mielellään käyttää väkivaltaa poliittisiin vastustajiin kysymyksiä kysymättä. Werner on epäilevämpi politiikan ja sen tarkoitusperien suhteen, mutta ottaa vastaan puolueen tarjoamat työtehtävät ja päätyy lopulta puolueen kasvavaan propagandaosastoon osaston johtajan Joseph Goebbelsin oikeaksi kädeksi.
Kirjan juoni etenee pääosin Wernerin näkökulmasta katsoen, koska hänet on työtehtävänsä puolesta helppo sijoittaa kaikkiin puolueen merkittäviin tapahtumiin ja käänteisiin. Hän myös kuulee ja lopulta näkee natsivallan kasvavan julman puolen ja on siksi parempi havainnollistamaan Terhon tarjoamaa näkemystä siitä, miten hyvin tavanomaisista lähtökohdista ponnistava saksalainen lopulta hyväksyy yhteiskunnan, joka Natsi-Saksa lopulta oli. Valter puolestaan edustaa kirkassilmäisemmin natsiaatteeseen uskovaa äärinyrkkiä, jonka kohtalo sinetöityy Stalingradin viemäreissä uskon vähääkään horjumatta.
Terho kirjoittaa taitavasti. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen historian esittely on monipuolista ja auttaa ymmärtämään sitä murrosvaihetta, joka ääriajattelun nousun Saksassa mahdollisti. Itse jäin kirjan luettuani miettimään sitä, että tunteehan jokainen kirjan lukeva historian niin hyvin, että ymmärtää millaisen sanoin kuvailemattoman inhimillisen kärsimyksen ja hinnan natsihallinto ja sen ylimmät johtajat lopulta jälkeensä jättivät. Jos historian lopputulema ei ole lukijalla kirkkaana mielessä, saattavat arkisesti ja inhimillisesti esitetyt kansallissosialistisen puolueen johtohahmot vaikuttaa turhan mallikkasti politiikassaan onnistuneilta hahmoilta.