Haluatko lukea todellisen hyvää mieltä levittävän kirjan? Oletko kiinnostunut lapsista ja heidän kehityksestään? Oletko kenties itsekin isoäiti? Ainakin jos nämä ehdot täyttyvät, on tämä kirja sinua varten.
Spuuki Spaidermän on pieni poika, vastasyntyneestä kuusivuotiaaksi kasvava, ja raju nonna on hänen isoäitinsä, joka ei pitänyt isoäiti- tai mummi-nimityksistä. Kirjaa voi pitää vaikkapa avainteoksena, jos tällaiset luokittelut kiinnostavat, sillä nonna, hänen puolisonsa Rekkari – rekisteröity parisuhde siis – ja heidän jälkikasvunsa, näyttelijätytär ja tämän kaksi lasta, ovat helposti tunnistettavissa Saision omaksi perheeksi.
Mutta viis luokitteluista, tämä kirja elää mainiosti ilman niitäkin! Saision teksti on lempeän ironista; se kuvaa hauskasti pienen pojan pohtivaista ja touhuavaista elämää nonnan silmin katsottuna. Joskus nimittäin tuntui oikein uuvuttavalta lukea siitä kaikesta majojen rakentamisesta, legoleikeistä ja muista pikkupoikien kiinnostuksen kohteista; Saisio onkin jossain haastattelussa kertonut, että lapsenlapsen vauhdissa pysyminen on hänen ikäiselleen nonnalle välillä melko voimille ottavaa, mutta kirjan teksteissä tämä tosiasia ei juurikaan näy.
Kun olen itse kolmen pienen tytön isoäiti, oli pakko ihmetellä sitä maailmojen erilaisuutta, mitä tuntuu vallitsevan poikien ja tyttöjen välillä, enkä jaksa oikein uskoa, että sen koommin Saision kuin minunkaan tyttäreni olisivat kasvattaneet lapsiaan kovin sukupuolisidonnaisesti. Mutta samasta syystä tämä kirja toimi riemastuttavana tutkimusmatkana pikkupoikien tajunnansisältöihin. Hyvin suositeltava kirja monestakin syystä, sekä isoäideille että muillekin lasten maailmasta kiinnostuneille.