Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuvittaja Emmanuel Lepage kuuluu ranskalaiseen Illustractivist -ryhmään, joka pyrkii vaikuttamaan poliittisten sarjakuvien kautta. Vuonna 2007 ryhmän keskusteluaiheena oli ydinvoima ja erityisesti Tšernobylin onnettomuuden tuhoamat elämät. Tavoitteena on majoittua pidemmäksi aikaa aivan Tšernobylin suojavyöhykkeen vierelle ja dokumentoida paikallista elämää, sekä ydinonnettomuuden vaikutuksia alueelle. Retki osoittautuu Lepagelle todellakin silmiäavaavaksi, mutta tavalla jota hän ei aivan odota.
Springtime in Chernobyl on sarjakuvareportaasi ja kuten genreen kuuluu, se sisältää paikallisten kohtaamisia ja haastatteluja, sekä myös tietokirjallisia elementtejä. Kertomuksena sarjakuva on kuitenkin yllättävän introspektiivinen, kyseessä on matka ennen kaikkea Lepagen omiin tuntemuksiin ja ennakkoluuloihin. Miehen mieltä vaivaa myös henkilökohtaiset ongelmat, sillä pitkälliset terveysongelmat käden kanssa pistävät taiteilijan koko uran vaakalaudalle.
Matka alkaa harmaana ja synkkänä. Ukrainan syrjäiset tiet tuntuvat juuri niin ankeilta kuin voisi kuvitellakin. Lepage ei ole ehkä ihan parhammillaan ihmisten kuvaamisessa – jollain tavalla kasvot ja erityisesti silmät jäävät Lepagen käsittelyssä haaleiksi – mutta maisemia hän totta vieköön osaa kuvata! Tätä myös hyödynnetään sarjakuvassa reippaalla kädellä, sillä sarjakuvasta löytyy jopa aukeaman kokoisia kuvia joissa Tšernobylin maisemat avautuvat uskomattoman komealla tavalla. Lepage myös sarjakuvan mittaan kokeilee lukuisia erilaisia tekniikoita, joten visuaaliselta anniltaan Springtime in Chernobyl lähestyy jo taidekirjaa.
Tästä myös syntyy Lepagen kokema ristiriita. Hänen sarjakuvansa pitäisi olla visuaalinen todiste Tšernobylin tuhosta ja kurjuudesta, mutta kevään edetessä pidemmälle paikka suorastaan puhkeaa eloon ja väriloistoon. Tässä piileekin Tšernobylin ristiriita. Ihmisille paikka on vaarallinen, mutta ihmisten väistyttyä luonto on vallannut Tšernobylin takaisin, ja niinpä kuolemaa symbolisoiva paikka suorastaan pursuaa elämää. Yksi ryhmän jäsen onnistuu näkemään jopa suden.
Myös Tšernobylin liepeillä asuvat ihmiset ihastuttavat Lepagea. Elämäniloiset ukrainalaiset tuovat kertomukseen riemua ja yllättäen sarjakuva Tšernobylistä ei ole lainkaan niin synkkä kuin Lepage oli etukäteen ajatellut. Eräänä petollisena hetkenä Lepage seurueineen unohtaa tyystin vaaran ja pysähtyvät lepäämään luonnonkauneuden keskelle, vaikka maaperä siinä kohtaa on erityisen saastunutta. Lepage miettiikin, että Tšernobylin on kuin nykypäivän versio raamatullisesta paratiisista, josta ihminen on onnistunut karkoittamaan itsensä. Silti, elämä voittaa.
Lepagen ristiriitaiset tunteet täyttävät sarjakuvan, mutta ehkäpä tämä ristiriita on lopulta juuri se mikä tekee tästä sarjakuvasta niin mielenkiintoisen. Sarjakuvareportaasina Springtime in Chernobyl on poikkeuksellisen kevyt, se rakentuukin enemmän tunnelman ja Lepagen hiljaisen pohdiskelun ympärille. Sellaisenaan sarjakuva on kuitenkin ihan tarpeeksi omaperäinen tapaus, että sitä kannattaa suositella.
