Viime vuosina Suolan valtakunta -sarjallaan fantasiakirjallisuudessa siipiään kokeillut Conn Iggulden on palannut historiallisten seikkailukertomusten pariin. Spartan haukka pohjautuu Ksenofonin Anabasis-kirjaan. Tavalliselle lukijalle spartalaisista tulee automaattisesti mieleen Thermopylain taistelu, joka on tapahtunut noin 80 vuotta aikaisemmin.
On vuosi 401 ennen ajanlaskua. Mahtavassa Persian imperiumissa Artakserkses on nousemassa valtaistuimelle isänsä jalanjäljissä. Tämä ei sovi hänen veljelleen Kyyrokselle, joka on suunnitellut ottavansa valtaistuimen itselleen persialaisen veljenhaastamistavan nimissä. Tähän tehtävään hän tarvitsee armeijan ja koska hän on persialaisten armeijan ylipäällikkö, ei hänen tehtävänsä ole mahdoton.Armeijan joukosta löytyy kreikkalaisia ja antiikin ajan sotureista spartalaiset ovat ylitse muiden. Heihin nojaamalla näyttää Kyyroksen suunnitelmallakin olevan toivoa. Toivo kuitenkin muuttuu aina vain heikommaksi, sillä vastoinkäymisiä vallankaappaukselle löytyy joka käänteessä.
Conn Igguldenin kirjat ovat sulavia seikkailukertomuksia, hahmojen motivaatiot ovat suhteellisen suoraviivaisia ja varsinaiset historialliset tapahtumat ovat enemmänkin suuntaviivoja. Spartan haukka ei eroa tässä suhteessa yleisestä linjasta. Taistelua on paljon, mikä ei yllätä lähdemateriaalia tuntevia.
Historialliset romaanit elävät luonnollisesti siitä, kuinka hyvin miljöö tuntuu ajankuvan mukaiselta. Spartan haukka onnistuu siinä hyvin, vaikka ei niin hirveästi uppoudukaan kuvailemaan ympäristöjä. Ihmiset sen sijaan tuntuvat ajoittain liiankin moderneilta maailmankuvaltaan, esimerkiksi ihmisten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut valtavasti ajanlaskun aikana.
Spartan haukka iski loistavasti. Koska kyseessä on yksittäinen teos, se on tiivis kokonainen tarina.