Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tähän kirjaan minulla liittyi kovasti ennakkoluuloja ja odotuksia. Kirjoittaja on kaupunginjohtaja ja sain kirjan ensimmäisen version PDF-tiedostona. Ensinnäkin, en halunut lukea ruudulta ja sitten arvelutti sekin, että onko teksti mahdollisesti sellaista virkamieskieltä tai jos ei, niin onko aiheena kunnallispolitiikka… Sitten tuli sellainen hetki, että ajattelin ihan vaan vilkaista sitä tekstiä ja sitten se olikin menoa!
Ihan heti alkulauseista kirjan teksti imaisi mukaansa ja ihan käsi puuduksissa skrollasin kaiken aikaa eteenpäin, että miten tässä käy. Koska aloitin töissä, niin eihän sitä kyennyt siellä lukemaan loppuun, joten paukkasi koti-ikävä ja sitten luin sen kotona loppuun.
Sovitus alkaa kun Katariina vapautuu vankilasta. Hän on sovittanut teon ja pääsee nyt vapauteen ja alkaa rakentaa elämäänsä. Samalla hän muistelee aikaa ennen vankeutta, mitä silloin tapahtui.
Kirjassa siis ollaan kahdessa eri aikatasossa. On nykyhetki, jossa Katariina vapauduttuaan menee kesäasunnolleen; hän haluaa olla yksin ja miettiä, miten jatkaa tästä eteenpäin. Hän oli vanhemmilleenkin ilmoittanut vapautuvansa vasta viikon päästä. Tämä viikko käydään tässä kirjassa läpi, päivä päivältä.
Ahdistavinta oli lukea ajasta, jossa Katariinalla oli parisuhde rakastamansa miehen kanssa. Luonnehäiriöinen mies, Raine, kohteli Katariinaa miten sattui. Ei riittänyt, vaikka miten olisi rakastanut. Olisi pitänyt lähteä, lopettaa suhde, mutta kun… Silti on äärimmäisen jännittävää, että miten tässä tulee käymään. Vaikka lopputuleman tietää alusta asti, mutta miten ja missä vaiheessa ja mitä kaikkea ehtiikin siinä sitä ennen tapahtua.
Kävimme yhteisen elämämme aikana vielä usealla viikonloppumatkalla. Ne olivat irtiottoja arjesta, joka ahdisti minua päivä päivältä enemmän. Jossakin vaiheessa en olisi halunut lähteä enää kanssasi mihinkään. Toisaalta tiesin, että matkoilla olisimme kaikesta huolimatta läheisiä toisillemme ja nauttisimme toistemme seurasta. Oloni oli hyvin ristiriitainen.
Sitten kun oli se luku, missä Katariina eli nykyhetkeä, se oli jotenkin helpottavaa ja lohdullista, sillä silloin kaikki oli jo ohi, sovitettu. Ikäänkuin uusi puhdas sivu käännetty, kun vaan tietäis, miten siitä eteenpäin, mutta pikkuhiljaa.
Teksti on niin soljuvaa, että sitä on kiinnostavaa lukea, se aivan kuin vie käsikädessä ja koko matkan aina viimeiseen pisteeseen asti.
