Sovinto on kirja, joka ottaa lukijan melkoiselle matkalle. Mukaan päästään vaiheessa, kun suomalainen perhe on matkustanut jo Wieniin. Wienissä on ollut häät ja eletään vuotta 1938.
Hyvin pitkälti kirjassa on kertojana Ingria. Hänen sisarensa on nainut itävaltalaisen pojan ja miten onkaan onnellinen lähtöasetelma. Kaksi rakastunutta saavat toisensa ja perheet yhdistyvät. Onnellisuus murtuu, kun sota rikkoo kaiken, erottaa läheiset ja tekee maailmasta erilaisen. Miten elämä jatkuu kaiken sen jälkeen?
Ingrian matkassa päästään kaikkeen. Silti, asioita ei kerrota ihan suoraan, mutta voi vaan kuvitella, mitä kaikkea sitä käydään läpi. Kun kaikki viedään, eikä ole varmuutta, missä kukin on ja mitä on tapahtunut.
Sodan mielettömyys puskee tajuntaan, vaikka se tuodaan esille aika pienin elein. Silti lukija on kaiken aikaa lähes tajuissaan siitä, mitä tapahtuu. On paha olla ja murhe siitä, että tällainen on voinut tapahtua.
Ingria on sitkeä nainen, hän pelastuu, vaikka kaikki eivät. Miten pelastuneet elävät? Miten he selviävät? Se onkin tämän kirjan yksi teema. Kaiken kauheuden kokemana he ovat eläneet pitkän elämän, mutta miten?
Wienistä päästään vielä New Yorkiin ja tähän aikaan. Miten Ingrian elämä on siellä ja miten se nivoutuu menneisyyteen. Väistämättä tulee sellainen olo, että olisi halunut tavata Ingrian, koska niin läheiseksi hän kirjan myötä tulee.
Meritta Veilleux’n Sovinto ei ole aiheeltaan helppo kirja, mutta se on helppo lukea. Rankan aiheen vuoksi se on kirjoitettu niin, että kappaleet ovat lyhyitä, teksti on sujuvaa lukea ja se on kaunista.