Tällä kertaa ei kannata odotella yliluonnollisia elementtejä. Haruki Murakami kertoo sen tavallisen tarinan miehen kolmenkympin kriisistä. Kirjan päähenkilö Hajime on kouluvuosinaan yksinäinen, harvinainen ainoa lapsi. Hän kohtaa tytön, Shimamoton, toisen ainoan lapsen, jonka kanssa Hajime ystävystyy syvästi. Hajimen ja Shimamoton tiet kuitenkin eroavat.
Hajime elää elämäänsä — yliopistovuodet, työelämän tylsyys, uusi rakkaus ja lopulta menestys jazzbaarin omistajana. Nyt yli kolmekymppistä Hajimea vaivaa kuitenkin tietty tyhjyys, elämästä puuttuu jotain olennaista, vaikka töissä meneekin hienosti ja perhe-elämäkin kukoistaa. Sitten kuvioihin palaa Shimamoto…
Tavallinen tarina, siinäkin mielessä, että henkilöhahmot ovat muita Murakamin kirjoja lukeneille tuttuja. Hajime on Murakamin vakiomies, jollainen esiintyi Norwegian Woodissakin. Shimamoto taas on Murakamin tavanomainen mystinen nainen — vähän kuin Norwegian Woodin Naoko. Tutulta siis tuntuu, mutta tuntukoot, sen verran kauniisti Murakami taas kirjoittaa. Tekstissä on voimaa ja kauneutta.