Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuten Viveca Stenin Pinnan alla -romaanin luettuani ounastelin, kirja sai luultavasti monen dekkarinlukijan odottaman jatkoosan. Nyt juristi Nora Linde on sitten eronnut miehestään Henrikistä ja siirtynyt asumaan vakituisesti Sandhamiin perimäänsä huvilaan. Thomaskin on toipunut edellisen osan onnettomuudesta ja jatkaa taas poliisissa kollegansa Margitin kanssa.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle nuoren opiskelijapojan Marcuksen itsemurhasta, jota tämän omaiset kuitenkin uskovat murhaksi. Tapaus näyttää kyllä selvältä, mutta Thomas suostuu pojan äidin pyynnöstä vielä vähän penkomaan asioita. Kun sitten tapahtuu ihan selkeä murha ja toinenkin, jotka nivoutuvat erikoisella tavalla Marcukseen, lähtee liikkeelle täysi tutkimus. Jäljet johtavat 1970-luvulla varusmiespalveluksessa olleisiin tuleviin rannikkojääkäreihin, ja sitten tarvitaan Norankin apua – tosin vähemmän kuin edellisissä osissa – jotta murhat saadan selvitettyä.
Sotilaiden salaisuudet romaanissa Sten on kulkenut Pinnan alla -kirjan viitoittamaa tietä: hän on ilmeisestikin pyrkinyt pois koristeellisesta viihteellisyydestä kohti tyypillisempää ruotsalaista dekkarilajia, jossa tiedostetaan yhteiskunnallisiakin asioita, eikä vain keskitytä päähenkilöiden hurmavuuden kuvaukseen rikosjuonen uskottavuuden kustannuksella. Sotilaiden salaisuudet onkin sitten jo aika lailla sellainen ruotsalainen perusdekkari: on jo vähän reissussa rähjääntynyt poliisi ja hänen naispuolinen työparinsa, on ihmissuhteiden koukeroita sekä tällä kertaa sotaväen simputusta käsittelevä yhteiskuntakriittinen osuus. Lisäksi lukujen välissä kulkee sekin niin tyypillinen kursiivilla painettu sisäkertomus, jonka kirjoittaja ja merkitys murhatutkinnalle selviävät vasta romaanin lopussa.
On kuitenkin myönnettävä, että Sten on selvästi kehittynyt kirjailijana, ja Sotilaiden salaisuudet on ikään kuin turvallinen lukukokemus meille, joilla on pohjaton dekkarinnälkä. Lisäksi kirjailija osaa kuvata kohtalaisen vakuuttavasti Sandhamin merellistä luontoa ilman monimutkaisia maalailuja.
Eli jälleen kerran varsin mukava pohjoismainen lukukokemus!
