Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sanomalehtien uutisoinnilla sotilaskarkuruus saatiin näyttämään pelottavalta, kaoottiselta ja mahdollisimman vastenmieliseltä kertomalla karkuruuden tekemistä rikoksista ja harjoittamasta väkivallasta, jopa tapoista ja murhista. Sotilaskarkurin julkinen kuva rakennettiin tarkoituksella julmaksi ja häikäilemättömäksi, jotta yleinen mielipide saataisiin sotilaskarkuruutta vastaan.
Toisen maailmansodan historiankirjoitus on ollut seurannut selkeitä kausia, joista ensimmäinen oli sotaa voittajien näkökulmasta tutkiva, oli kyseessä sitten voittaneet vallat tai pienemmässä mittakaavassa sodasta selvinneet ja heidän selviytymistarinansa. Nyt kun sodan omakohtaisesti kokenut sukupolvi on vähittäin siirtynyt ajasta ikuisuuteen, on sotahistorian tutkimuksessa noussut esiin aiheita, joiden olemassa olo on tiedetty, mutta joista yleisessä keskustelussa on vaiettu. Yksi merkittävä vaiettu aihe on sotilaskarkuruus ja sen monet kasvot, joita FT Tuija Saarinen-Härkönen kirjassaan Sotaan väsyneet : sotilaskarkurit jatkosodassa käsittelee pääosin aiempiin aihetta sivunneisiin julkaisuihin ja uutisiin sekä sotilaskarkureiden omiin kirjallisiin muistoihin tukeutuen.
Sotilaskarkuruus ei jatkosodassa ollut aivan vähäpätöinen ilmiö, sillä jatkosodan noin puolen miljoonan sotilaan suuruisesta armeijasta sotilaskarkureita oli noin 35 000 (noin 4,6 %). Sotilaskarkuruuden mittakaavaa vähäteltiin sodan aikana ymmärrettävistä syistä, kun sotivan kansakunnan edun mukaista oli pitää mahdollisimman moni sotaan kykenevä aseissa rintamalla ja taistelumoraali korkealla eikä maaperä sodasta raskaasti kärsineessä maassa ollut ihanteellinen sotilaskarkuruuden kokonaisvaltaiseen neutraaliin käsittelyyn heti sodan jälkeen.
Sotaan väsyneet : sotilaskarkurit jatkosodassa kokoaa kattavasti aihealueita sotilaskarkuruuteen liittyen esitellen ensin ilmiön ja sen mittakaavan ja myöhemmin uutisointia aiheeseen liittyen sekä tapoja ja paikkoja, joiden avulla rintamaa välteltiin. Kirjassa käsitellään myös kattavasti Suomen rajojen yli suuntautunutta karkuruutta sekä rikollisuutta, joihin sotilaskarkurit syyllistyivät paossa ollessaan.
Saarinen-Härkönen on onnistunut luomaan helppolukuisen kokonaisuuden, joka esittelee rintamakarkuruuden monet ulottuvuudet ja tekee näkyväksi ilmiön, joka kosketti monia sodan aikana ja leimasi negatiivisesti sekä karkurit itse että heidän läheisensä vielä pitkään sodan jälkeen.