Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Talvi- ja jatkosodan aikana suomalaisissa korsuissa rintamamiehet puhuivat loputtomasti alkoholista ja seksistä. Sari Näreen Sota ja seksi -kirjassa käydään läpi tarinoita jälkimmäisestä aiheesta. Kyse on niin sanotusti mieshistoriasta, miehisestä näkökulmasta seksiin ja varsinkin sen puutteeseen. Korsumiesten puheet ovat laveita tarinoita, joissa vastuu siirtyy kuulijalle.
Suomalainen sotahistoria on ollut pitkään ylevää ja hurmoksellista. Muutamat historioitsijat ovat onneksi viime vuosina alkaneet riisua sodista paatosta ja mustavalkoisuutta, ja aiheen käsittely on vihdoin muuttumassa monipuolisemmaksi. Näreen ja Jenni Kirveen vuonna 2008 toimittama Ruma sota : Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani sotahistoriaa käsittelevistä tietokirjoista. Näreen Sota ja seksi jatkaa samaa, hyvää tasoa.
Suomalaisesta sodasta ja seksistä on kirjoitettu vähän. Se on yllättävää, sillä sota-aika oli sosiaalisesti vireää aikaa. Se tarjosi monelle nuorelle ja hieman vanhemmallekin miehelle ja naiselle tilaisuuden tavata uusia ihmisiä ja elää sotatilanteen vuoksi ”kuin viimeistä päivää”. Uusia kokemuksia, avioliittoja ja lyhyitä suhteita syntyi. Pienimuotoinen seksuaalinen vallankumous tapahtui sotien myötä. Suuresta muutoksesta ei silti voida puhua: samaan aikaan, kun rintamalla olleet miehet kärvistelivät seksin puutteesta, kotona olevia naisia vaadittiin liittymään ”siveysrintamaan”. Yhtälö oli sietämätön ja kestämätön.
Mistä korsuissa sitten puhuttiin? Tunnetun kommentin mukaan keskustelu pyöri lähinnä ”pullon ja pillun” ympärillä, ja tämän Näreen kirjakin allekirjoittaa: naisista tarinoitiin, tunnettiin aihetta tai ei. Heteroseksuaalinen, miehisyyttä korostava puhe täytti korsut. Kokeneet jermut kertoivat omista seksikokemuksistaan, ja uusi sukupolvi yritti panna paremmaksi. Sotilaat kävivät kirjeenvaihtoa kotirintamalle jääneiden naisten kanssa, ja kirjeitä luettiin korsuissa ääneen, varsinkin jos ne sattuivat olemaan tuhmempaa sorttia. Sotilaat näkivät märkiä unia, ja niitä ja niiden tuloksia, ”pakanamaan karttoja”, kuvailtiin värikkäästi ja innokkaasti muille korsutovereille. Seksuaalikasvatuksen voidaan katsoa alkaneen korsupuheista.
Korsupuheita ‒ nykyaikana niitä kutsuttaisiin pukukoppipuheiksi ‒ täytyy peilata omaan aikaansa ja erityistilanteeseensa. Silti puheissa on vivahteita, jotka hämmentävät nykylukijaa. Korsuissa suhtauduttiin esimerkiksi seksiin alaikäisten kanssa nykypäivään verrattuna hyvin eri tavalla. ”Minähän olin lähtenyt sillä mielellä, että minä ‒ ‒ nain sitä tyttöä, sillä olin ollut aina tuosta ikäkysymyksestä sitä mieltä, että jos ei viijentoista ikäinen kestä, niin revetköön”, eräs sotilas muistelee. Myös aikuisten naisten tiedettiin hyväksikäyttävän alaikäisiä poikia, mutta korsuissa naispedofiileja ei tuomittu, vaan heidän antamaansa ”opetusta” jopa arvostettiin.
Korsuelämään liittyi tabuja, joista ei mielellään puhuttu. Homoseksuaalisuus ei ollut vierasta talvi- tai jatkosodan aikanakaan, mutta sitä – vaikkakaan ei hyväksytty – niin ainakin siedettiin. Uskonnollinen ja konservatiivinen kasvatus sai monet pitämään itsetyydytystä epäilyttävänä ja hieman vaarallisenakin, ja onaniaan sortuneita miehiä välteltiin. Asenne-ero on merkittävä verrattuna esimerkiksi Colby Buzzelin Irakin sotaa käsitelleeseen Minun sotani -kirjaan, jossa masturbointi oli vain yksi tavoista kuluttaa aikaa ja pysyä hereillä vartiossa.
Korsuissa käydyistä keskusteluista ja tarinoista selviää kuinka kaksinaismoraalisesti seksiin ja naisiin suhtauduttiin. Naisen roolina oli masentavasti olla joko pihtari tai huora. Miehellä oli oikeus seksiin, naisella ei. Kotilomalla tavattua yhden yön tyttöä ivattiin miesten puheissa ja pidettiin joko huorana tai onnenonkijana.
Sota-aikana naisilta vaadittiin siveyttä, mutta myös he kärsivät seksin puutteesta. Kun saksalaissotilaat saapuivat Suomeen, moni nainen pakeni ”siveysrintamalta” saksalaissotilaiden sänkyihin. Saksalaisinvaasio sai aikaan melkoisia kolhuja asevelihenkeen. Korsuissa saksalaisten seksitapoja päiviteltiin kiukkuisina ja mustasukkaisina: saksalaiset olivat edistyneitä rakastajia ja tarjosivat naisille esi- ja jälkileikkiä ja jopa suuseksiä. Heillä oli myös mahdollisuus käyttää kondomeja, joten naiset saattoivat kerrankin nauttia seksistä ilman raskauden tai sukupuolitaudin pelkoa.
Seksuaalista väkivaltaa ja häirintää tapahtuu aina sotien aikana, eikä Suomi ole poikkeus. Väkivaltaa kokeneet naiset ja miehet kuitenkin helposti vaikenivat kokemuksistaan, koska uhreja syyllistettiin usein omasta käytöksestään. Näreen kirjassa kuvataan oikeudenkäyntiä, jossa lotta syytti vänrikkiä raiskauksesta. Oikeudenkäynti havahdutti Lotta Svärd -järjestön, sillä se pelkäsi järjestön maineen kärsivän lotan toiminnasta. Lotan syytökset leimattiin naurettaviksi, ja hänestä tehtiin epäilyttävä ja epäluotettava myös omiensa joukossa.
Eräässä kirja-arvostelussa Sotaa ja seksiä pidettiin hauskana kirjana. Kirja on toki hyvä, mutta iloista seksuaalisuutta siinä on hyvin vähän. Korsumiesten tarinat kertovat seksuaalisesta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä, väheksynnästä ja aikakauden epäsuhtaisista asenteista. Sota ja seksi on mielenkiintoinen mutta ristiriitaisia ajatuksia herättävä kirja.