Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä teoksessa on paljon samaa kuin Hustvedtilta aiemmin suomennetussa teoksessa Kaikki mitä rakastin: New Yorkin taiteilijapiireissä liikutaan, henkilöitä on paljon (kutsuilla vilahtaa jopa pari edellisen teoksen henkilöä, millä ei ole varsinaisesti merkitystä, onpahan vain silmänisku lukijalle) ja tarina on useamman juonen kudelma.
Kertojana on eronnut ja yksinäinen Erik Davidsen, joka on psykiatri ja pitää terapiapraktiikkaa. Erik ja hänen sisarensa Inga löytävät isänsä jäämistöstä mystisen kirjeen tuntemattomalta naiselta. Kirjeen alkuperän selvittelyn rinnalla orastaa rakkaustarina: Erikin vuokralaiseksi tulee jamaicalaistaiteilija Miranda pienen Eggy-tyttärensä kanssa. Hustvedt härnää lukijan odottamaan jännitystarinaakin, kun Mirandan ex-miesystävä ilmestyy kurkkimaan ”kallonkutistajaa”. Kerrontaan limittyy vielä Ingan, tämän teini-ikäisen tyttären Sonian ja perheen edesmenneen kirjailijaisän Maxin tarina, joka salaperäisine kirjeineen ja vauhdikkaine lopputulemineen tyydyttänee bestselleryleisön.
Teos on kumminkin paljon enemmän kuin sen sinänsä taitavat juonitarinat tai helmen arvoiset tuokiokuvat, potilaskuvaukset, Eggy-episodit ja muut. Kuvataide, katsominen ja katseenalaisuus sekä havaitsemisen hallusinaationomaisuus olivat ainakin minua kiehtovia ajatuksia, samoin muistaminen ja unet ymmärryksen osana. Erikin ja Ingan suvun historia kulkee mukana neljän polven voimalla ja luo taustan kaikelle tässä hetkessä tapahtuvalle. Pelot ja toiveet tulevat sukupolvienkin takaa.
Hustvedtin kertojanääni on linjassa minäkertoja Erikin terapeuttisen äänen kanssa. Se on empaattinen ja siinä on valtava määrä ihmisen ymmärtämistä, vailla ironiaa mutta huumoria unohtamatta. Hustvedtin asiantuntemus ja kyky popularisoida psykiatrian tietämystä romaanikerronnan vaatimaan muotoon hämmästyttävät. Kirja ilmestyy suomeksi tänä syksynä. Suosittelen lämpimästi.