Katariina Romppaisen Sori vaan, se on totuus -romaani kertoo seitsemäsluokkalaisesta Senjasta, joka on juuri aloittanut uudessa koulussa. Senja on saanut koulusta jo uusia ystäviä, mutta huonomaineinen asuinalue ja siivoojana työskentelevä yksinhuoltajaäiti hävettävät Senjaa sen verran, että tämä päätyy värittämään hieman totuutta omasta taustastaan. Tästähän tietysti seuraa jos jonkinlaisia ongelmia ystävyyssuhteisiin. Lisäksi Senja on katkera siitä, että äiti ei suostu kertomaan hänelle mitään tämän isänpuolen suvusta, eikä Senja ole koskaan nähnyt isäänsä.
Yllättäen kaikki kuitenkin muuttuu, kun Senjan äiti ilmoittaa lähtevänsä joksikin aikaa Norjaan töihin rahaa tienatakseen. Senja puolestaan saa kuulla muuttavansa isän puolen sukulaistensa luo. Ensin kaikki vaikuttaakin erinomaiselta, kun köyhyyteen ja sukulaisettomuuteen tottunut Senja saa isovanhemmiltaan runsaasti huomiota, eikä rahoissakaan tarvitse enää pihistellä, mutta lopulta Senja joutuu huomaamaan, etteivät asiat olekaan ihan niin yksiselitteisiä kun hän on luullut.
Sori vaan, se on on totuus on raikas kertomus vähävaraisemman nuoren elämästä maailmassa, jossa shoppailu ja uusimmat tekniset vempaimet ovat kaveripiirille arkipäivää. Lisäväriä tarinaan tuo isättömyyden käsittely, sekä valheen ja totuuden tarkastelu eri tasoilla. Onko nuoren valehtelu aina väärin, jos taas aikuinen voi hyvästä syystä jättää totuuden kertomatta? Onko parempi valehdella kuin loukata, vai onko totuus aina itseisarvo?
Vakavista teemoistaan huolimatta Sori vaan, se on totuus ei ole raskaslukuinen tai synkkä kirja, vaan onnistuu säilyttämään helppolukuisuutensa ja viihdyttävyytensä koko tarinan ajan. Tätä kirjaa voisi suositella vaikkapa koululuokankin yhteiseksi lukukirjaksi, ja siitä viriäisi varmasti mielenkiintoista keskustelua.