Tämä runokirja on jo yhdestoista Arto Juurakon runokirja. Kaikki nämä runokirjat ovat niin hyviä, niin hauskoja, niin oivaltavia, että aina jää odottamaan seuraavaa.
Juurakko riimittelee eteläpohjanmaalaisella murteella ja sellaiseen tyyliin, että sen ymmärtää, ei tarvitse miettiä, että mitähän tässä nyt tarkoitettiin. Jokainen runo on arjen rakkautta, elämän pienissä käänteissä ja voi vaan nyökytellä, että just niin.
Murre ei haittaa, se vaan tekee runoista niin lupsakoita. Luin itsekseni kotona ja ääneen. Nauratti, mutta nostatti myös tunnetta pintaan. Niin miehisen karheasti on kuvattu sitä rakkauden kutkesta.
Sivustakattoja
Oomma sen verran
vanhanaikaasia,
notta akan kans luemma
yhyres aamulla
paperilehtiä.Harjootamma
toisen huomiohon ottamista:
Ei saa kääntää sivua,
ennenku toinenki
on lukenu.
Juurakon runoista tulee hyvä mieli ja niitä tekee mieli lukea uudestaan itelle ja muille. Juuri sellaisia, jotka eivät ole imeliä eikä mystisiä. Palasia arkisesta elämästä!