Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuka muistaa vielä 90-luvun alun hittikirjan Sofian maailman, jossa sukellettiin filosofian historiaan? Itsekin otin kirjan lukulistalle, mutta syystä tai toisesta romaani ei tuolloin imaissut mukaansa. Nyt vahinko tuli vihdoin otettua takaisin, sillä Vincent Zabus ja Nicoby ovat tehneet Jostein Gaarderin romaanista varsin pätevän sarjakuvakäännöksen.
Juonentapainen saa alkunsa kun Sofia alkaa saamaan salaperäisiä kirjeitä, jotka opettavat hänelle filosofiaa. Miksi hän näitä kirjeitä saa ja kuka on kirjoittaja on oma mysteerinsä, mutta jos totta puhutaan heppoinen juoni on lähinnä tekosyy päästä puhumaan filosofian historiasta. Puhutaan siis filosofiasta.
Sarjakuva aloittaa antiikin ajasta, joilloin ensimmäiset luonnonfilosofit alkoivat selittää luonnonilmiöitä nojaamatta jumaliin ja myytteihin. Sokrates, Platon ja Aristoteles tulevat tietysti tutuksi, mutta myös Anaksagoras ja Demokritos, jotka nykyään muistetaan parhaiten varhaisen atomiteorian kehittelijöinä. Heistä edetään hellenismiin ja siihen, miten ajattelu muuttui kristinuskon vaikutuksesta keskiajalle tultaessa.
Vaikka Sofian Maailmassa keskitytään lähinnä länsimaisen filosofian historiaan, niin Averroësin kaltaisten arabifilosofien suuri merkitys länsimaiselle ajattelulle tulee myös selväksi. Heidän kauttaan kreikkalaiset filosofit ja heidän teoksensa tulivat myös länsimaalaiselle yleisölle tutuksi. Tässä kirjassa päästään lopulta aina Galileoon ja renessanssiin asti, eli useampi vuosisata jää vielä seuraavassa osassa käsiteltäväksi.
Heti on sanottava, että kokonaisuus yllättää positiivisesti. Jos kerrontaa vertaa vaikkapa Filosofia aloittelijoille -sarjakuvaan, niin ero on selvä. Siinä missä Filosofia aloittelijoille oli turboahdettu tietokirja, joka tiivisti kaiken mahdollisen niin tiukkaan pakettiin kuin mahdollista, on Sophie’s World kerronnaltaan huomattavasti ilmavampi, ja tässä päästään myös hyödyntämään sarjakuvan kerronnallisia keinoja aivan toisella tavalla.
Kun Sofia imaistaan kirjeiden myötä menneisyyteen ja kaikenlaista muutakin outoa alkaa tapahtumaan, alkaa hän luonnollisesti kyseenalaistamaan oman todellisuutensa perusteet, ja mikäpä sopisi tähän kerronnallisena keinona paremmin kuin neljännen seinän rikkominen. Tätä tehtiin jo alkuperäisessä romaanissa, mutta sarjakuvakerronnassa neljännen seinän rikkomiselle on aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Sofia tarttuu välillä puhekuplien tekstiin, toisinaan hän rikkoo sarjakuvaruutujen väliset seinät tai roikkuu sarjakuvaruudun raameista. Jostein Gaarderin romaanin ideat soveltuvat sarjakuvalliseen kerrontaan hyvin luontevasti, tässä mielessä en ihmettele, että kirjasta päätettiin tehdä sarjakuvasovitus.
Kerronnaltaan Sophie’s World muistuttaa kovasti Sapiens: Ihmiskunnan synty -sarjakuvaa. Yhteistä näille on päähenkilö, joka vaeltelee vapaasti aikakaudesta toiseen ja keskustelee aina milloin minkäkin historiallisen hahmon kanssa, samalla kommentoiden kohtaamiaan asioita. Myös sarjakuvien kuvakerronta muistuttaa sen verran paljon toisiaan, että Sapiens-sarjakuvan ystäville voi ilman muuta suositella myös tätä teosta. Sujuva kuvakerronta onkin Nicobyn vahvuuksia; hänen luonnosmainen piirustustyylinsä sen sijaan ajaa kyllä asian, mutta jää jollain tasolla hieman persoonattomaksi.
Lukijalle, jolle alkuperäismateriaali on tuttu, voi tulla muutama asia yllätyksenä. Ensinnäkin dialogissa on selkeästi paljon uutta, sarjakuvan Sofia elää nykyhetkeä kommentoiden ajankohtaisia asioita, kuten pandemiaa ja ilmastonmuutosta. Sarjakuva on myös – kuten odottaa saattaa – tiivistetty versio paksusta romaanista, ja siten väistämätöntä karsintaa on jouduttu tekemään myös asiasisällön kustannuksella. Joidenkin arvostelujen mukaan tätä on tapahtunut vähän liiankin paljon.
On totta, että sarjakuvassa on selvästi haluttu keskittyä filosofian historian suuriin linjoihin, ja yksittäisistä filosofeista nostetaan esiin lähinnä tärkeimmät. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että sarjakuvaan on väistämättä vaikeampi ahtaa paljon tietosisältöä, ilman että kerronta alkaa puuroutumaan. Itse ajattelen niin, että tämäntyyppinen sarjakuva antaa joka tapauksessa lähinnä kevyen ja hauskan yleiskatsauksen filosofian historiaan, mutta mikään kattava teos filosofiasta sarjakuva ei ole, eikä sitä tainnut olla romaanikaan. Sophie’s Worldia kannattaakin ajatella enemmän hauskana sisäänheittona kiinnostavan aiheen pariin, josta on sitten helpompi jatkaa syvällisempien teosten pariin. Omasta puolestani jään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.
