Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiinnostuin Ursula Poznanskista lähinnä Viisi-kirjan geokätköilyaiheen vuoksi. Sarjan seuraavan osan myötä tarjoutui oiva tilaisuus tarkistaa, miten Poznanskin tyyli toimii ilman yhtä vetävää aihetta.
Sokeat linnut alkaa kuolemantapauksilla. Salzburgilaiselta leirintäalueelta löytyy kaksi ruumista: kuristettu nainen ja ammuttu mies. Tapaus vaikuttaa ilmeiseltä murha-itsemurhalta, mutta Beatrice Kasparyllä on tapauksesta toisenlainen tunne.
Kasparyn tunne saa vahvistusta, kun poliisille soittaa mies, joka kertoo tietävänsä tapauksesta lisää, että kyse ei ole siitä, miten asia on lehdissä uutisoitu. Mies sopii tapaamisen poliisien kanssa, mutta ei ilmestykään paikalle. Kohta poliiseilla on käsissään uusi kuolemantapaus.
Kun ensimmäisiä uhreja tutkitaan, heidän välilleen löytyy kuin löytyykin yhteys: molemmat kuuluvat Facebookissa samaan runoryhmään. Runoryhmässä kuhisee, kun käy ilmi, että kuolemantapaukset liittyvät ryhmään. Beatricekin ryhtyy seuraamaan ryhmän tapahtumia ja kun käy ilmi, että ryhmä voi olla ratkaisun kannalta tärkeä, jopa soluttautuu mukaan valehenkilöllisyyden turvin.
Mielenkiintoinen ja erilainen soluttautumistapaus antaa kivasti potkua tälle sinänsä aika tavanomaiselle dekkarille. Ratkaisukin oli melko yllättävä ja kiinnostava. Taustalla pyörii luonnollisesti poliisien yksityiselämää: Beatricen hankaluuksia lastenhoidossa ja ex-miehensä pallottelussa oli Viidessä jo kyllästymiseen asti, onneksi tässä kirjassa se jää vähän vähemmälle. Myös Beatricen työparilla Florianilla on omat hankaluutensa yksityiselämässään. Pääpaino on onneksi rikostutkinnalla.
