Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sille, joka valittaa, että kaikki kirjat, myös dekkarit ja jännitysromaanit, ovat nykyään liian pitkiä, tämä Sokea piste on omiaan. Se on vain runsaan 120 sivun mittainen ja helposti yhdessä illassa luettava. Sen tunnelma jää silti mieleen pitkäksi aikaa.
Jake ja Ryan ovat olleet hyviä kavereita lapsesta asti, ja ihan nuorena heidän seuraansa liittyy myös tyttö, Edie. Niinpä ei ole yllätys, että Jakesta ja Ediestä tulee aikuisena pariskunta, ja Ryan säilyy heidän ystävänään.
Saamme heti kirjan ensi sivuilla tietää, että Jake on murhattu raa’alla tavalla, ja hänet löytää Ryan. Edie saa tietää asiasta pian. Vähitellen lukijalle selviää myös se, että Edien ja Jaken liitto ei olekaan ollut aivan onnellinen ja että Edie on muuttanut tilapäisesti Ryanin luo. Mutta kuka onkaan surmannut Jaken? Kaikki epäilykset ovat kohdistuneet Ryaniin, ruumiin löytäjään. Edien maailma hajoaa kappaleiksi, ei ole enää ketään tai mitään, mihin luottaa. Oma kotikin alkaa tuntua kummallisella tavalla uhkaavalta.
Luin Sokean pisteen yhdeltä istumalta, mikä kuvastaa toisaalta kirjan lyhyttä ja tiivistä rakennetta, mutta samalla myös sen kiinnostavuutta. Jännittävä ja pahaenteisen uhkaava tunnelma veti todellakin mukaansa, ja oli saatava nopeasti tietää, miten kirjailija on onnistunut luomaan tarinan ratkaisun, mikä sitten oli omalla tavallaan aika yllättäväkin. Mistä kirjan nimi sitten on tullut? Konkreettisimmin ehkä Edien ominaisuudesta:
Minusta tuntuu siltä kuin olisin loukussa, koska en pääse talosta minnekään. En nimittäin pysty ajamaan autoa silmäsairauteni tähden. Näkökentässäni on sokeita pisteitä.
Samalla kuitenkin sokeus, kuvaannollinen sokeus, toistuu Edien tarinassa kerta toisensa jälkeen. Hän on umpisokea, kun on kysymys Jaken murhaajasta, hän ei kykene mitenkään näkemään asioiden todellista laitaa.
Jännittävä pieni romaani siis, merkillinen ja omalaatuinen lukukokemus. Nainen junassa -kirjan kirjoittaja osaa taas yllättää.
