Poppy on menossa naimisiin, mutta hukkaa tulevan miehensä superälykkään suvun perintösormuksen ja samaan syssyyn myös puhelimensa. Jotta Poppy voi metsästää kadonnutta aarrettaan, hän tarvitsee puhelimen ja niin onnekseen kuin epäonnekseenkin hän löytää roskiksesta hylätyn kännykän. Puhelin kuuluu erään yhtiön entiselle työntekijälle ja Poppy lupaa leikkiä sihteeriä, jos vaan saa pidettyä puhelinta sormuksen löytymiseen asti.
Sophie Kinsella kirjoittaa vauhdikkaasti ja hauskasti, tuttuun tyyliinsä. Joskus on rasittavaa, kuinka jokaisen asiasta saa tehtyä niin hankalaa, että melkein tulee itsellekin hiki. Kinsellalle on tuttua myös bisnesmaailma, mihin hukutaankin kirjan puolivälin kohdalla ehkä liiankin syvästi. Pitää kuitenkin kehua Kinsellan fiksuja naissankareita. Vaikka varakkaan miehen syliin päädytään, on hienoa, etteivät naiset edes havittele miehiä elämäänsä ennen rakastumista.
Soitellaan, soitellaan! ei ole yltiöromanttinen, mikä sopii minulle. Voi vain toivoa, että voisi joskus olla yhtä älyttömän rohkea kuin Poppy, tai kuka tahansa Kinsellan naishahmoista. Tarinan loppua ei ole vaikea arvata, mutta kirja on viihdyttävän rento olematta kuitenkaan siirappinen ja tällaisia toivoisi lisää etenkin kesälukemiseksi.