Tukholman keskustassa on räjähtänyt autopommi. Epäillyn tekijän tuntomerkit on julkaistu, hän näyttää aivan… Amor kuulee räjähdyksestä. Nyt pitää soittaa Shaville, joka onkin jo yrittänyt hänelle soittaa. Mutta pitää myös puhua Ahlem-serkun kanssa, palauttaa viallinen poranterä, ja entä jos se soittaja onkin Valeria, jota Amor on rakastanut pienestä pitäen.
Jonas Hassen Khemirin pienoisromaani Soitan veljilleni rakentuu jatkuvalle dialogille. Jotain dramaattista on tapahtunut, jotain poikkeuksellista, jotain mikä muuttaa kaiken. Mutta miten sen osaa ottaa vastaan, miten Amor ehtii käsitellä kaikkea, kun koko ajan pitää puhua jonkun kanssa? Onko jollakulla hätä, onko joku vaarassa, onko joku tehnyt jotain laitonta? Kuka?
Soitan veljilleni on intensiivinen, immersiivinen kertomus, jonka lukee yhdeltä istumalta. Pienin piirroin Jonas Hassen Khemiri piirtää vaikuttavan kuvan maahanmuuttajataustaisesta yhteisöstä Tukholmassa. Tiivis ja lyhyt muoto on kirjan koukku: paljon voi ja pitää päätellä siitä, mihin vain hajanaisesti viitataan henkilöiden käymissä keskusteluissa. Oikeastaan muuta ei ole, pelkkiä puheluita, tai aiheita niihin. Mutta silti ehditään käydä läpi Amorin perhesuhteita, ihastuksia, ystävien varttumista, rasismin kokemista ja niin edelleen.
Moneen kertaan palkittu ruotsalaiskirjailija Jonas Hassen Khemiri on luonut vaikuttavan teoksen. Suosittelen.