Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aloittaessani tämän kirjan lukemista luulin lukevani katkeran PerusNaisen tekstiä puolueen sisäisistä asioista. Kirjan edetessä esimerkit yhdistyslain rikkomisesta ja selkeät käytöshäiriöt olivat niin räikeitä, että myötätuntoni vierähti Ahola-Laurilan puolelle.
Teksti on hengittävää ja helppolukuista. Lukaisin kirjan yhdeltä istumalta ja luin ihmeissäni sitaatteja miehelleni:
Syyskokouksessa 2013 PS-naiset valitsivat minut hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi. Tämä aiheutti jälleen riidan, kun joku toinen henkilö olisi halunnut tuon paikan. Hän oli soittanut muun muassa Marja-Leena Leppäselle (Perussuomalaisten naisten puheenjohtaja) ja muutamalle muulle ja haukkunut minut ja ollut vihainen, että minä pääsin hallitukseen.
Kirjaa lukiessa ei voi olla ihmettelemättä, millaiset ihmiset puoluepolitiikassa ovat mukana. Eittämättä suurin osa on täyspäistä porukkaa, mutta muutama tekee hallaa puolueelle ja muille itsekkyyttään.
Kirjan nimi ja kansikuva viittaavat paljolti siihen, että teoksessa käsiteltäisiin enemmänkin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia. Sitä odottavat joutuvat pettymään. Kirja kertoo enemmänkin Ahola-Laurilan omasta poliittisesta urasta ja nahan kovettumisesta. Soinia hän kritisoi lähinnä siitä, että perussuomalaisten sisällä sorrutaan liian paljon henkilökulttiin, vaikka Soinikin on vain ihminen.
